Katin kirjanurkka - Saunan kansa

Satu Laatikainen: Saunan kansa, SKS 2019, 384 s.

No nyt taidetaan päästä kyllä suomalaisuuden ytimeen. Yksi sana, yksi paikka: sauna. Saunominen on vaan niin rentouttavaa ja rauhoittavaa ja no tietenkin puhdistavaakin. Lapsuudesta tulee mieleen monetkin saunomiskokemukset ja muistan vieläkin oikein hyvin, kuinka mummon siirtolapuutahamökkialueen yhteisessä naisten saunassa otettiin yhdessä kovia löylyjä ja sitten juostiin kovaa vauhtia laituria pitkin järven viileän veden syleilyyn.   

Nyt esittelyyn kirjanurkassa pääsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valikoimasta löytyvä Saunan kansa. Kirja on kovakantinen ja sivuja on 384. Kuvassa osa kirjan sisällöstä.

Noinhan sitä monessa paikassa vielä nykyäänkin viedään vettä saunaan lämpiämään ja pesuvedeksi. Tuntuu, että saunomiskulttuuri on loppujen lopuksi melkoisen vähän muuttunut ammoisista ajoista - sähkösaunan tulo markkinoille tietysti on muuttanut kokemusta. Löylyt ovat aina omanlaisensa ja aivan kuin jokaisella saunalla olisi oma sormenjälkensä, niin erilaiset löylyt saunoissa vaan on!

Saunan lämmössä on todellakin mielestäni jotain keholle hyvää tekevää. Tietysti kokemuksia on monia. Saunan kansa -kirjasta poimittua:

"Parannussauna lämmitettiin usein varta vasten, sillä ajateltiin, että löyly, jossa oli jo kylvetty, ei enää tauteihin tepsinyt. Myös saunan lämmittämisessä oli taikansa: kun kylpy kuumeni ukkosen halkomilla haloilla, lähti moni tauti tiehensä, ja niin ikään erityinen voimansa oli pihlajassa, koivussa ja kelopuussa parannuslöylyn lämmittäjänä. Jos saunan erehtyi lämmittämään tuoreilla puilla, oli tuloksena vain hikinen löyly."

Saunan kansa -kirjan kuvitusta. 

Juhannusta juhlittiin vähän aikaa sitten joten muistithan tehdä juhannustaikoja! :-) Tiesitkö muuten, että juhannusta juhlittiin muinoin säänjumala Ukon kunniaksi, koska sillä haluttiin varmistaa tulevat sadot ja hedelmällisyys. Juhannus -sana tuli mukaan vasta myöhemmin, kristinuskon mukana.

Ihanaa heinäkuun aikaa ja oikein ihanaa kesää! 

Yhteistyössä:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

SKS

-Kati-

Katin kirjanurkka - Suomalainen mytologia

Martti Haavio: Suomalainen mytologia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019, 2. painos, 564 s.

Täällä blogini kirjanurkassa olen esitellyt vuosien aikana erilaisia teoksia. Esittelyyn kirjanurkkaan ovat päässeet sellaiset kirjat, jotka ovat mielestäni mielenkiintoisia ja merkityksellisiä. Ja nyt... nyt esittelyyn pääsee the kirja. Kirja, joka sai mielenkiintoni heräämään ensimmäisen kerran melkein parikymmentä vuotta sitten. Kyseessä on Martti Haavion klassikkoteos, nimeltään Suomalainen mytologia.

Silloin vuosia ja vuosia sitten olimme nykyisen mieheni kanssa kirjaston historia- ja kulttuurihyllyjen suurkuluttajia. Olemme aina pitäneet kirjoista ja enemmälti tietoa tihkuvista sellaisista. Mieheni ansiosta löysin vuosia takaperin monia teoksia, jotka sittemmin ovat nousseet merkitykselliseen asemaan omassa lukuhistoriassani. 

Sohvan vierestä, mieheni korkeista kirjakasoista löysin melkeinpä sattuman kautta aikoinaan tämän Haavion teoksen ja se oli menoa heti ensimmäisen selauksen jälkeen. Tykkään lukea historia-aiheisia kirjoja ja myös tuo eri kansojen tapakulttuuri vetoaa minuun kovasti. Jännä, kuinka sitä on nyt näistä aiheista niin innoissaan.

Martti Haavion Suomalainen mytologia kirja sai toisen painoksensa v. 2019. Kiitos SKS!

Kirjan sisältö on erittäin laaja ja pelkästään sisältöä on lueteltu seitsemän sivua. Kuvassa niistä ensimmäinen. 

Kirja on paksu ja sivuja on 564. Suomalainen mytologia -kirja ilmestyi ensi kerran v. 1967 ja on vaikuttanut osaltaan paljon suomalaiseen mytologiatutkimukseen ja antanut paljon tietoa ja pohtimisen aiheita entisajoista.

Kirjasta löytyy paljon tietoa esivanhempiemme maailmankuvasta, vanhoista jumalistamme, taruista, uskomuksista ja tapakulttuurista. Tähän liittyy myös vahvasti mm. Kalevalaan liittyvää pohdintaa ja tietoa.

Karhu on ollut aikoinaankin tärkeässä asemassa kulttuurissamme. Suomalainen mytologia -kirjasta löytyy mm. tämä kuvaus entisaikojen suomalaisten karhukultista:

"Karhua pyytäessään he kuuluvat pimeydessä panevan pystyyn pidot, juovan karhun pääkallosta, murisevan niin kuin karhu murisee, ja niin he kuuluvat hankkivan lisää pyyntionnea."

Voin kuvitella mielessäni syksyisen yön, täysikuun loisteen, aarnikuusten ympäröimän ja nuotion savuisen hämyn... ja ei muuta kuin lukemaan taas lisää!

Yhteistyössä:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

SKS

-Kati-

Katin kirjanurkka - Viikinkimiekat Suomessa

Mikko Moilanen: Viikinkimiekat Suomessa, SKS 2018, 263 s.

Tutkimusmatkani Suomen historian syövereihin jatkuu ja tällä kertaa sukelletaan miekkojen maailmaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valikoimista löytyy tämä upea kirja, Mikko Moilasen Viikinkimiekat Suomessa, joka johdattaa lukijansa miekkalöytöihin Suomessa, viikinkiajan kulttuuriin, uskomuksiin sekä tapoihin.

Viikinkimiekat Suomessa -kirjan sisältöä. Kirja on kovakantinen ja sisältää paljon havainnollistavia värikuvia sekä piirroksia. Viikinkimiekat Suomessa on muuten ensimmäinen suomenkielinen (!) viikinkiajan miekkoja käsittelevä teos. Tämän upean tietoteoksen kirjoittaja, Mikko Moilanen on viikinkiaikaisiin miekkoihin erikoistunut arkeologi ja seppä.

Kirjassa esiteltävät miekat ovat Suomen Kansallismuseon kokoelmista. Ajallisesti kirjassa esitellään miekkoja myös ajalta ennen viikinkiaikaa ja myös viikinkiajan jälkeen. Nuo vuodet kun ovat aika häilyviä ja aikakaudet ovat kulkeneet yleensä jonkin matkaa myös päällekkäin.

Keitäs ne viikingit olivatkaan. Viikinkiaika on ajoitettu perinteisesti vuosien 800 - 1050 välille. Viikingit olivat ns. pohjanmiehiä. Kirja kertoo: "...viikingit muistetaan erityisesti valloittajina, mutta he olivat myös kauppiaita, löytöretkeilijöitä ja uudisasukkaita." Ei siis ihme, että viikinkiajan esinelöytöjä - ja myös miekkalöytöjä tehdään edelleen. Miekka oli kantajalleen erittäin arvokas esine ja miekoilla uskottiin olevan myös yliluonnollisia ominaisuuksia.

Kirjan kuvitusta. Kuvat selkiyttävät hyvin etenkin miekkojen muotoa sekä viikinkiajalle tyypillistä kuviomaailmaa ja koristelutyyliä. Aukeamalla on kaksi miekkaa, ylin on Hämeenlinnasta löydetty miekka ja se on ajoitettu olevan peräisin 900 -luvun puolelta. Miekka on muodoltaan kaunis ja sirokin, joten sitä on varmasti ollut hyvä käsitellä. Vasemman sivun miekka on löytö Nousiaisista.

Viikinkimiekat Suomessa -kirjassa kerrotaan miekan valmistuksesta viikinkiajalla sekä materiaaleista, raudasta ja teräksestä. Miekkasepän taidoilla on todellakin ollut aikoinaan suuri merkitys. Mielestäni kirjan kyseinen kappale on todella avartavaa luettavaa ja kirjan mukana pääseekin kosketuksiin miekan valmistuksen saloihin aina malminetsinnästä taontaan, teräosan karkaisuun ja kahvan koristeluun. 

Materiaalin ymmärrys myös kasvaa tämän lukukokemuksen myötä - ja samalla ymmärrys työtavoista sekä kulttuurista. Mielenkiintoinen fakta kirjan sivuilta: Suomesta on löytynyt 23 miekkaa pronssikaudelta ja pronssikausihan ajoittuu runsaasti ennen nk. viikinkiaikaa. Pronssikausi oli n. 1500 - 500 eaa!

Kiitos SKS:lle sekä Mikko Moilaselle upeasta teoksesta. Tällaisten tietokirjojen myötä ymmärryksemme omasta historiastamme saa sekä uusia muotoja että uria. Hieno teos vaikka joululahjaksi!

Yhteistyössä:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

SKS

-Kati-

Katin kirjanurkka - Malva ja mulperi

Teija Alanko: Malva ja mulperi - Poimintoja entisaikojen puutarhoista, SKS 2018, 263 s.

No nyt päästäänkin mieliaiheisiini, eli puutarhaan ja historiaan, jotka yhdistyvät tässä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran upeassa teoksessa toisiinsa ihanan mielenkiintoisella tavalla. Kyseessä on Teija Alangon upeasti kuvitettu teos; Malva ja mulperi - Poimintoja entisaikojen puutarhoista.

Kirja on kovakantinen ja sivuja on kaikkiaan 263, joten mistään ihan pienestä tietopakkauksesta ei olekaan nyt kyse. Sisältökin pursuaa tietoa suomalaisten puutarhojen historiasta sekä omaperäisistä persoonista, joita nuo vanhojen kartanoiden sekä kasvitieteellisten puutarhojen tarinat pitävät sisällään.

Kirjan sisältöä tarkemmin esiteltynä, olkaa hyvä. 

Itse olen aivan hurahtanut puutarhanhoitoon ja tämä tuleva kesä on taas täynnä erilaisia kokeiluja ja suunnitelmia. Kasvihuoneeseeni on tulossa automaattinen kastelujärjestelmä, joka toimii täysin ilman sähköä. Kasvamassa on jo muutamia taimiakin, joiden istutusta ihan tarkoituksella viivästytin tämän hiukan "myöhästyneen" kevään vuoksi. Mutta siis tällaisista kirjoista saa aina kivoja vinkkejä, mielenkiintoista tietoa ja tutustuu jopa uusiin lajikkeisiinkin. Kuvassa kirjan aukeama, jossa aiheena mulperit.

Linnapuutarhat ovat varmasti olleet niin upeita! Ajatella... kun voisi käyskennellä pitkin polkuja linnan pihamaalla, jota reunustaa erilaiset tuoksuvat ruusut ja rehevät köynnökset... aurinko paistaa ja linnut laulaa. No joo, se siitä ja palataanpas taas tänne lumiseen Kuopioon. Kirjan mukaan esimerkiksi Kuusiston linnan pihamaalla kasvoi aikoinaan erilaisia hyötykasveja, kuten hamppua, humalaa ja yrttejä. Myös ruusun eri lajikkeiden siemeniä on löytynyt linnan pihamaalta arkeologisissa kaivauksissa ja siellä on sijainnut aikoinaan myös kirsikkatarha, jossa kasvatettiin hapankirsikkaa mahdollisesti ehtoollisviinin valmistamista varten.

Aukeama kirjasta, jossa tietoa perunan viljelystä ja historiasta. 

Malva ja mulperi - kirjan kuvasatoa. Kirjasta löytyy vanhoja mustavalkokuvia rinta rinnan värikuvien kanssa. Ja nämä piirroskuvat ovat myös upea lisä tähän kirjan kuvamaailmaan. Alakuvassa, no mikäs muu kuin nokkonen.

Malva ja mulperi - poimintoja entisaikojen puutarhoista -kirja kertoo mielenkiintoisia faktoja meille niin tutusta nokkosesta:

"Nokkonen (Urtica dioica) on yksi niistä rohtokasveista, jotka mainitaan Naantalin luostarin yrttikirjassa. Sillä on lääkitty kihtiä ja reumaa ja tyrehdytetty verenvuotoja. Se on ikivanha, Suomessa alkuperäinen luonnonvarainen hyötykasvi, jota on käytetty ravinnoksi ja lääkkeeksi sekä lankojen ja kankaiden värjäykseen ja kuitukasvina tekstiileihin."

Yhteistyössä:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

-Kati-

Katin kirjanurkka - Suomalaista mytologiaa ja loitsuja

Voiko kirjasta sanoa, että se on kaunis... kyllä vaan voi ja nämä kannet sykäyttivät ensi näkemältä oikein kunnolla. Kuvassa otos Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kevään 2018 uutuuskirjoista, Loitsujen kirja sekä Suomalaisten muinaisusko.

Suomalaisten historia ja mytologia ovat ruotsalaisten dekkareiden lisäksi mielilukemistani. Enpä olisi kymmenisen vuotta sitten tuota lausetta uskonut kirjoittavani mutta niin se vaan tuo aika tekee tehtävänsä. Osansa on kyllä siinäkin, että oman mieheni kirjojen kautta kiinnostuin suomalaisten alkuperästä ja tapakulttuurista. Onkin muuten ollut mielenkiintoista lukea näitä teoksia ja kulkea tämä tiedon matka tähän pisteeseen. Innolla myös odotan että millaisia teoksia tuleman pitää. 

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko, SKS 2018, sarja: Kirjokansi 158, 531 s.

Nyt on myös yksi mieheni ja minun toiveista alkanut pikku hiljaa toteutumaan. Nimittäin uusintapainoksia on alkanut ilmestymään jo aikoja sitten loppuunmyydyistä teoksista, jotka koskevat juurikin mielilukemistoamme. Suomalaisen uskontotieteen uranuurtajan Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko julkaistiin ensi kertaa v. 1948. Kyseessä on suomalaisen mytologiatutkimuksen merkkiteos. Kirja on kyllä melkoinen tietopakkaus juuristamme sekä esi-isiemme uskosta.

Kirjan sisällys on mielenkiintoista luettavaa. 

Suomalaisten muinaisusko on reilut 500-sivuinen teos. Kirja kertoo muun muassa, että aikoinaan Ukko oli kansamme tärkein jumala, sillä hänestä johtuvaksi uskottu ukonilma ja sade olivat kesähelteen vallitessa viljankasvulle välttämättömiä. Ukkosen nimityksiä ovat olleet ajan saatossa myös Pitkäinen ja Pitkämöinen. Etelä-Pohjanmaalta muistiinpantu säkeistö:

"Pitkämöinen tulta isköö

keskellä merikiviä

kirjavasta kärmehestä"

Vietin varsinkin lapsena paljon aikaa luonnossa ja aina olin juoksentelemassa pitkin metsiä. Mielikuvitus kyllä lapsena laukkasi sen verran, että uskoin tietysti myös metsänhaltijoihin ja menninkäisiin. Metsänhaltija kuuluu suomalaiseen mytologiaan ja ainakin itsestä tuntuu, että juurikin kaikki metsään liittyvä on niin suomalaista kuin olla ja voi.

Suomalaisten muinaisusko -kirjassa on muutamia mustavalkoisia kuvia sekä piirroksia. Tässä kuvassa vanha kivipiirros, jossa suomalaiseen mytologiaan vahvasti kuuluva Näkki harjoittaa jälleen ikäviä tekojaan. Upea teos ja jos et ole vielä tähän tutustunut niin tämäkin löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ihka uudesta verkkokaupasta johon pääset tästä!

Marjut Hjelt (toim.): Loitsujen kirja, SKS 2018, sarja: Kirjokansi 161, 280 s.

Marjut Hjeltin toimittama Loitsujen kirja vie lukijansa maagiseen maailmaan, entisajan arkeen, jossa enteiden tarkkaileminen ja myös loitsiminen olivat vahvasti läsnä. Kirja on täynnä erilaisia loitsuja mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, jotka on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta sekä Suomen Kansan Vanhat Runot -teoksesta, jonka aineisto löytyy myös verkosta SKVR-tietokannasta www.skvr.fi.

Kuvassa pieni osa kirjan sisältöä... Suomalainen loitsuperinne on rikas ja ennen vanhaan loitsuja käytettiin arjen elämässä, tuomaan esimerkiksi hyvää satoa tai vaikkapa parempaa kalasaalista.

Kirjaa selatessa tulee väistämättä mieleen Kalevalan säkeet. Loitsuja onkin lausuttu ja laulettu kalevalamittaan varsinkin itäisessä Suomessa. Länsisuomalaiset loitsut taas ovat olleet lyhyitä, iskeviä ja vähäeleisiä. Laulamista pidetäänkin loitsimisen vanhimpana muotona, esimerkiksi samaanit ovat tanssineet ja samalla rummuttaneet loitsinnan laulamisen aikana.

Arkiaskareet tarvitsivat ihan varmasti loitsintaa onnistuakseen. Loitsujen kirja kertoo muun muassa, että jos vaikka leipätaikina epäonnistui, kyse ei ollutkaan leipojan puutteellisista taidoista vaan kyse oli esimerkiksi kirouksesta ja silloin täytyi pyytää haltijoilta apua - loitsulla tietenkin.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kevään 2018 uutuuksiin sekä aiemmin ilmestyneisiin ihanuuksiin pääsee tutustumaan mm.  SKS:n uuden verkkokaupan kautta! Uuden verkkokaupan avautumisen kunniaksi kaikki SKS:n kirjat ovat - 20 % alennuksessa aina 11.2. saakka! Upeita teoksia ja ei muuta kuin fiilistelemään mytologialla ja tapakulttuurilla... ja ehkä muutamalla loitsullakin. 

Yhteistyössä:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

-Kati-