Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Näytä kaikki tekstit

5.12.2017

Katin kirjanurkka - Kuvia Savosta ja maailmalta

Matleena Jänis: Kuvia Savosta ja maailmalta - Jänisten valokuvaajasuku, SKS 2017, 224 s.


Muistan, kuinka lapsena kävin usein meidän lähellä olevassa antikvariaatissa. Siellä selailin elämää nähneiden Suosikki-lehtien lisäksi vanhoja valokuvia ja varsinkin muotokuvia, joista vielä monenkin hienon neidin ja rouvan kasvot ja katseet ovat jääneet mieleeni. Vanhoissa valokuvissa on jotakin mystistäkin, mikä pistää mielikuvituksen liikkeelle. Ennen muinoin kuvassa oleminen tai ylipäätään kuvattavaksi pääseminen ei ollut ihan itsestäänselvyys ja mietinkin usein, millainen elämä kuvattavalla on ehkä ollut ja mitä varten kuva on sitten loppujen lopuksi otettukaan. 


Nuo seikkailuni antikvariaateissa tapahtuivat silloin kauan aikaa sitten ja nyt elelläänkin täällä Savon maalla, Kuopiossa, johon tämä SKS:n aiemmin tänä vuonna julkaisema kirja, Kuvia Savosta ja maailmalta - Jänisten valokuvaajasuku, painottuu. Kirjan on kirjoittanut Jänisten valokuvaajasukuun neljännessä polvessa kuuluva Matleena Jänis. Juho Jänis avasi ensimmäisen valokuvaamonsa v. 1905, ja siitä lähtien Jänikset ovat tallentaneet varsinkin itäsuomalaista elämänmenoa, ajankuvaa ja kulttuuriperintöä. 


Kirjan kuvat ovat pääosin mustavalkoisia ja kertovat paljon menneisyydestä sekä elämästä teollistumisen aikakausina. Kuvassa itsellekin varsin tuttuja maisemia: Varkaus ja tehtaan piiput.


Tätä kuvaa katsellessa, mietin, onkohan joku noista kuvan herroista kenties mummoni isä... Varkaudesta kun oli kotoisin ja laivanrakentajanakin toiminut. 


Kirja kuljettaa lukijansa menneisyyden kuvien mukana tähän päivään. Tuo ajankuvan muuttuminen kirjaa eteenpäin selatessa on mielenkiintoista katsottavaa. Alkuosan vanhojen mustavalkokuvien lisäksi kirjan loppupuolelta löytyy myös värikkäämpää ja sitä tämän päivän tyyliä. Vink... vink... tämä teos sopii todella hyvin myös vaikka joululahjaksi! 


Yhteistyössä:


-Kati-

6.8.2017

Katin kirjanurkka - Kansanomainen lääkintätietous

Matti Hako (toim.): Kansanomainen lääkintätietous, SKS 2017, 255 s.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama Kansanomainen lääkintätietous on mielenkiintoinen teos ja vie lukijansa syvälle suomalaiseen kansanperinteeseen sekä uskomuskulttuuriin. Olenkin maininnut aiemmin, että kaikki kulttuuriin ja historiaan liittyvät teokset vievät minut aina mukanaan ja varsinkin, jos ne koskevat kotimaamme kulttuuria, niin vielä parempi. 


Kansanomainen lääkintätietous on kovakantinen ja sivuja on 255. Tämä neljäs näköispainos on todella mielenkiintoinen läpileikkaus vanhoihin uskomuksiin, parannuskeinoihin sekä kansan käyttämiin loitsuihin. Kirjan aineisto on koottu Kansanrunousarkiston kansanlääkintäkokoelmista.



Tuossa kuvassa yksi hauska otos kirjan sivuilta. "Kun miehen kaula on kipeä, pannaan naisen sukka kaulaan". Mielenkiintoista... mikähän tämän uskomuksen on silloin aikanaan laukaissut? :-)


Kirjan sisällys on jaoteltu seuraaviin: tauti uhkaa kaikkialla, ihmisruumis ja sen taudit, kotieläinten taudit. yleisiä parannustapoja sekä kansanparantajia ja verensulkijoita. Itse luin kirjaa hymy suussa ja mietin, että on ne ennen keinot olleet. Otteita kirjasta: 

"Kun kana taukoaa munimasta, vieritetään sitä tuhkassa ja sitten heitetään akkunasta pihalle (Mäntyharju)".

Mitähän se kana on tuosta käsittelystä tykännyt...

"Saunassa tulee vihtoa aina ensin selkä ja sitten aina alas jalkoihin päin. Näin poistuu kylmyys ja kipu ruumiista. Jos vihtoo päinvastoin, menee kylmyys ja kipu ruumiiseen (Hämeenkyrö)".


Mielenkiintoinen kirja jota suosittelen kaikille kansanperinteestä ja tavoista kiinnostuneille. Eikös sitä joskus sanota, että "kyllä se vanha kansa tietää"... niin mitenkähän monta ohjetta kirjasta löytyy, jotka voisivat vielä tänäkin päivänä toimia ihan oikeasti.



Yhteistyössä: SKS
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura


-Kati-

4.7.2017

Katin kirjanurkka - talousreseptejä ja muistikirja

Jouni Kuurne: Louhisaaren linnan talousreseptit (n.1770-1850), SKS 2017, 183 s.

Tapakulttuurista ja historiasta kertovien kirjojen syövereihin sukeltaessani syvennyn aina miettimään, että kuinka sitä onkaan eletty silloin aikoinaan ja mistähän ne omat juuret ovatkaan tarkemmin lähteneet. Omissa suonissa kun kiertää verta sekä idästä, Karjalasta että lännestä, Ruotsin maalta. 


Nyt esittelyyn pääsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustantama, mielestäni todella mielenkiintoinen kirja. Talousreseptikirjan myötä pääsee syvälle 1700- ja 1800- luvun keittiöön ja tarkemmin Louhisaaren linnaan. Mutta ei kirja pelkästään ruokaohjeita sisällä vaan se pitää sisällään myös erikoisiakin hoito-ohjeita niin ihmisten kuin kotieläinten vaivoihin.


Louhisaaren linnan talousreseptit -kirja on kovakantinen ja sivuja on 183. Kirja on kokonaisuudessaa mielestäni kaunis. Kirjan kuvitus on monipuolista ja taitto on myös tasapainoinen, mikä tekee kirjan helppolukuiseksi. Kuvassa aukeama jälkiruokaohjeista.



Louhisaaren linnan talousreseptit ovat alunperin olleet käsinkirjoitettu kokoelma, joka kuului Louhisaaren linnan suureen arkistoon. Kokoelma ja koko linnan arkisto lahjoitettiin sittemmin Suomen kansallismuseolle v.1967. 


Rantasappi (Centaurium minus). Kirjassa rantasappi löytyy hoito-ohjeesta: 

Pettämätön parannuskeino kylmettymistä vastaan

Kiinapuun kuorta jauheena 1 unssi
Valikoitua, rouhittua raparperia 1 drakma
Koiruohoa ½ drakmaa
Rantasappea ½ drakmaa
Tavallista viinihappoa ½ drakmaa
Koiruohosiirappia

Nuo entisajan mittojen nimet ovat mielenkiintoisia. Kirjassa onkin selitetty kaikki nuo erikoiset nimet. Drakma ja unssi ovat apteekkipainomittoja. Drakma on n. 3,71 grammaa ja unssi 29,5 grammaa.



Hui... Louhisaaren linnan talousreseptit -kirjastahan löytyykin ihka oikea elämän eliksiirin ohje... ei muuta kuin kokeilemaan! :-)


Sitten esittelyyn pääsee mielestäni yksinkertaisuudessaan niin kaunis SKS:n muistikirja. Tyhjät muistikirjat ovat mielestäni oikea luovuuden lähde. Mitähän tähän kirjaan nyt sitten laittaisikaan sisällöksi... piirroksia, tekstiä tai ehkä molempia. Eihän tätä raaski käyttää, niin kaunis tämä muistikirja on.



Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 176-sivuisen muistikirjan kannet ovat mustat ja kannen yksityiskohdat ovat hohtavan kullanvärisiä. Kannen kuva on SKS:n julkaisemasta 34-osaisesta sarjasta Suomen Kansan Vanhat Runot (1908-1948, 1997). Tämä muistikirja sopii erittäin hyvin myös lahjaksi, eikö!



Vielä tyhjät sivut mutta luulempa että pian saavat nämä rivit täytettä. ♥


Yhteistyössä: SKS
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura


-Kati-

28.3.2017

Katin kirjanurkka - Savon Kartasto


Erkki-Sakari Harju (toim.): Sprengtportenin Savon kartasto, SKS 2011, 360 s.

Vanhat kartat ovat mielestäni kauniita. Käsinmaalatut yksityiskohdat, koristeellisuus ja luonnonsävyinen väritys ovat yhdistelmä, joka toimii. Kartoilla kun nyt sattuu olemaan kyllä vähän tärkeämpikin funktio mutta aika monessa sisustuksessa erilaisia karttoja löytyy myös tauluina ja julisteina. 


Alunperin v. 1777 laaditun Sprengtportenin Savon kartaston sisältö oli salaista. Tiedot liittyivät nimittäin puolustussuunnitelmaan, jonka Savon joukkojen komentaja Georg Magnus Sprengtporten luovutti aikoinaan kuningas Kustaa III:lle. Tästä Erkki-Sakari Harjun v. 2011 toimittaman version sisällöstä löytyy hämmästyttävän tarkkojen maastokarttojen lisäksi mielenkiintoisia uusia lisäyksiä, kuten vakoilu- sekä sotilaskarttoja.



Kirja on kovakantinen ja 360-sivuinen (!) upea ja arvokkaan oloinen tietoteos ja mielestäni sopii erittäin hyvin myös lahjaksi kaikille historiasta ja varsinkin kartoista kiinnostuneille. Kartat ovat mielenkiintoinen osa historian tuntemusta ja ne myös auttavat käsittämään omalta osaltaan tietyn aikakauden tapahtumia. Savon kartasto on tarkka, kartoista voi löytää vaikkapa talojen nimiä ja paikallisia sen ajan tiestöjä on myös merkattu paikoilleen. 



Löytyyhän se Kuopiokin tästä kartastosta. Pieni ja varmastikin pippurinen on tämä Savon maa tuohon aikaan ollut. Harmitti vähän, kun oma kotipaikkamme ei löytynyt kartoista, se oli juuri ihan vierestä leikkaantunut tai jätetty pois... josko koskaan sitä piirrettykään näihin karttoihin. Löytyisiköhän oma kotipaikkasi näistä kartoista?


Yhteistyössä:

-Kati-

16.3.2017

Katin kirjanurkka - Brinkhallin puutarhaopas 1804

Irma Lounatvuori (suom. & toim.): Keittiökasveja kotitarpeeseen - Brinkhallin puutarhaopas 1804, SKS 2010, 96 s.

Meilläpäs kasvaakin jo pieniä taimia. Laitoin tämän kuun alussa kasvamaan latva-artisokan siemeniä ja sieltä vaan onkin putkahtanut esiin jo kolme pientä alkua. Toivottavasti niistä kehittyy sellaiset oikein komeat ja tanakat taimet, niin päästäisiin meidänkin perheessä herkuttelemaan keitetyn latva-artisokan kukinnolla.



Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirja; Keittiökasveja kotitarpeeseen - Brinkhallin puutarhaopas 1804, on 96 -sivuinen, pehmeäkantinen tietopakkaus. Kirja perustuu Brinkhallin kartanon omistajan Gabriel Bonsdorffin v. 1804 alunperin ruotsiksi kirjoittamaan puutarhaoppaaseen, jota aikanaan jaettiin korvauksetta siemenkaupan asiakkaille.


Ote kirjasta: "Olen onnellinen voidessani tällä lailla Brinkhalliin perustamani siemenplantaasin avulla saada kunnioitettujen maanmiesteni innostuksen ja harrastuksen puutarhaviljelyä kohtaan syttymään ja ylläpitää sitä"


Opas on käyttökelpoinen vielä tänäkin päivänä, eiväthän ne peruasiat kasvien hoidossa muutu mihinkään... 200 vuotta vanhaa tietoa ja ihan samoilla menetelmillä vielä mennään. Punajuuret viihtyvät yhä vahvassa maassa ja ruohosipuliakin lisätään edelleen juurituppaista irroitetuista versoista!



Brinkhallin puutarhaopas kutsuu lukijan kevättöihin alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti. Tällainen kirja on mukava ja erikoinenkin osa omaa kirjakokoelmaa ja lukiessa pääsee jälleen osaksi sitä maailmaa, jota arvostan. Nimittäin maailmaa, joka löytyy seinien ulkopuolelta ja joka on vielä hetken verhoutuneena lumiseen huntuun... vielä ainakin täällä Kuopion korkeudella.


Yhteistyössä:


-Kati-

19.1.2017

Katin kirjanurkka - Muinainen Kalanti ja sen naapurit

 Veijo Kaitanen, Esa Laukkanen, Kari Uotila: Muinainen Kalanti ja sen naapurit, SKS 2003, 455 s.

Mikä onkaan mielenkiintoisempaa, kuin syventyä kirjaan, jonka teksti vie mukanaan menneisyyden tapoihin ja oloihin. Historiaan hurahtamiseni on vaan voimistunut tässä vuosien varrella (kiitos mieheni) ja mielestäni kiinnostavinta on varsinkin esihistoria sekä erilaisten kulttuurien syntyhistoria ja piirteet. 


Muinainen Kalanti ja sen naapurit on teos, joka vie lukijansa rautakauden (n. 500 eKr.-1150 jKr.) ja keskiajan (1150-1523) läntiseen Suomeen. Kirja antaa kattavasti tietoa muinaisesta elämästä, ihmisistä, yhteisöstä ja elintavoista. Vaikka teos onkin keskittynyt läntiseen osaan maatamme, käsitellään erilaisia kulttuurihistoriallisia ja luonnonhistoriallisia aiheita maantieteellisesti laajemminkin.



Muinainen Kalanti on aikoinaan ollut maakunta, jossa harjoitettiin laajalti maataloutta ja kaupankäyntiä ja tämä kirja onkin erittäin kattava tietoteos kyseisen alueen elämän kuvaajana. Tekstin joukossa vilahtelee paljon erilaisia mustavalkokuvia, karttoja ja piirroksia, jotka omalta osaltaan auttavat ymmärtämään tuota aikaa.



Suomen varhaishistoriaa ennen Ruotsin vallan aikaa on käsitelty tietokirjallisuudessa aika maltillisesti -harmi sinänsä. Muinainen Kalanti -kirjassa Ruotsin vallan aikaa käydään kuitenkin läpi asiallisella otteella ja tuon ajan merkitystä sen enempää painottamatta. Onneksi tällaisia tutkimuksia ja teoksia julkaistaan meille varhaisimmistakin ajoista kiinnostuneille. Kiitos SKS ♥



Muinainen Kalanti -kirja antaa kattavan kuvan myös tuon ajan uskomuksista ja taruista, nimittäin ennen vanhaan joka talossa eli ainakin yksi haltija.  Läntisessä Suomessa tätä olentoa kutsuttiin haltiksi. Ote kirjasta:

"...Haltijan rooli onnen suojelijana korostui silloin, kun elämänmeno talossa oli vakaata ja ongelmatonta. Se toimitteli erilaisia talon töitä, korjaili tavaroita, vartioi tulta ja ruokki eläimiä."

Onkohan tuolla Kustaa Vilkunan v. 1929 valokuvaamassa riihessä asunut haltti... näyttäisi oivalta asuinpaikalta pikku olennolle, eikö!


Yhteistyössä:


-Kati-