Halinen, Immonen & Lavento (toim.): Johdatus Arkeologiaan, Gaudeamus 2014 (3. p.), 509 s.
Kevät alkaa olemaan täällä Kuopion korkeuksilla sillä mallilla, että lumet sulavat hurjaa vauhtia. Ajatukset ovat jo puutarhahommissa ja suunnittelen kovaa vauhtia myös tulevan kesän istutuksia. Takapihamme saa ainakin ihan uuden kuosin tänä kesänä, siitä esittelyä onkin tulossa tänne blogiin tässä sitten kesä- ja heinäkuussa. Mutta nyt tämän upean kirjan pariin; Johdatus arkeologiaan.
Johdatus arkeologiaan on ensimmäinen suomenkielinen laaja yleisesitys arkeologian tärkeimmistä tutkimusmenetelmistä. Kirja toimii oppikirjana alan opiskelijoille ja aivan mahtavana tietopakettina alan harrastajille. Aihe on mielenkiitoinen tällaiselle historiasta kiinnostuneelle lukijalle, kuten itsekin olen. Olen päässyt tässä vuosien varrella tutustumaan erilaisiin historian alan teoksiin ja tämä kirja avasi taas aivan uutta näkökulmaa myös historiantutkimukseen.
Kirja on erityisen laaja ja tietoa on valtavasti, lukiessani tätä teosta avautui kyllä uusia katsantokantoja menneisyyteen. Kirjassa paneudutaan myös esimerkiksi suomalaisuuteen, joka koettiin uhatuksi, olimmehan olleet vallan alla ja sorrettuinakin pitkään. Varsinkin 1800-luvun lopulla valveutuneet osoittivatkin isänmaallisuuttaan kiinnostumalla esihistoriastaan. Kirjassa käsitelläänkin tutkimusmenetelmien lisäksi kiitettävästi myös arkeologisen tutkimuksen ja tiedon roolia yhteiskunnassa. Kovakantisen teoksen sivumäärä on huimat 509. Kuvassa kirjan aukeama.
Johdatus arkeologiaan on Gaudeamuksen julkaisema teos. Gaudeamus on Helsingin yliopiston omistama kustantamo, joka julkaisee oppi- ja tietokirjoja. Verkkosivuilta pääsee tutkimaan kustantamon upeaa ja suurta valikoimaa eri aloilta ja kurkkaahan tästä, millaisia teoksia valikoimasta löytyy.
Kirjan sisältöä. Kirja alkaa aivan perusteista ja vie lukijansa aluksi arkeologian määritelmiin ja oppihistoriaan. Sisällysluettelosta huomaa, että kirjassa käydään erityisen laajasti läpi myös arkeologian nykytilaa Suomessa. Kirja esittelee arkeologisen tutkimuksen sekä tiedon paikkaa yhteiskunnassamme eri aikakausilla. Kirjasta löytyy muuten mielenkiintoinen kuriositeetti Kalevala-korun synnystä... tuo ajoittuu vuoteen 1937, liittyen poliittisesti valveutuneiden naisten tarpeeseen julistaa ikiaikaista suomalaisuuttaan ja osaansa tulevaisuuden rakentamisessa.
Kirjassa kerrotaan laajalti erilaisista arkeologian tutkimusmenetelmistä. Yleisimpiä menetelmiä ovat kaivausmenetelmät, jotka tulevatkin ehkä aika monelle ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan arkeologiasta.
Kirjan kuvitusta. Kumpua kaivetaan Pohjois-saksassa 1700-luvun alussa. Aika ennen tieteellisen arkeologian syntyä. Kuvassa myös se nykypäivänäkin käytetty työväline, lapio. (Kuva: J.H. Nunningh 1713 Karel Sklenárin (1983) mukaan). Mielenkiintoinen teos täynnä ajatuksia avaavaa tietoa. Mukavia lukuhetkiä sinulle ja palaillaan taas pian!
t: Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, jos jätät kommentin, se lämmittää sydäntä!