Katin kirjanurkka - Revolverisydän

Simone Buchholz: Revolverisydän, suom. Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2019, 307 s.

*Kirja saatu kustantajalta* Toissayönä täällä Kuopion korkeuksilla satoi lunta oikein urakalla. Viime viikonloppuna aloittelin pikku hiljaa pihan laittamista kuntoon ja nyt viikonloppuna projekti jatkunee, jos kelit sallii. On ollut ihanaa saada pihaa kuntoon talven jäljiltä. Nyt täällä blogin kirjanurkassa pääsee esittelyyn Simone Buchholzin teos, Revolverisydän. 

Revolverisydän on Simone Buchholzin ensimmäinen suomennettu teos. Alkuteos on ilmestynyt v. 2008 ja suomennettu teos ilmestyi Kustantamo Huipun valikoimaan pari vuotta sitten v. 2019. Teoksen suomennoksesta vastaa Anne Kilpi. Revolverisydän on kovakantinen ja sivuja on hiukan reilut 300. Aihepiirinä teoksessa on jännitys, omaa mielilukemistani.

Revolverisydän on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen teos. Kirja kuuluu Chastity Riley -dekkarisarjaan. Teksti vie lukijansa Saksan Hampuriin, sen yöllisille kaduille, murhien ja hurjien ja surullisten kohtaloiden maailmaan. Kirjasarjan pääosassa toimii omia polkujaan kulkeva syyttäjä Chastity Riley.

Olen aina pitänyt dekkareista ja tämä kirja on mielestäni ns. perinteistä dekkaria parhaimmillaan. Tarina kasvaa pikku hiljaa ja kerronta on soljuvaa ja piti minut kyllä hurjassa otteessaan ihan viimeiseen sanaan saakka. Olen mietinyt, että mikähän näissä dekkareissa kiehtoo, tarinat kun liittyvät usein niihin surullisiin ihmiskohtaloihin. Tykkään kyllä kirjojen lisäksi myös tv-sarjoista, muistan ihan lapsuusajoista, kun seurasin Kettu ja Derrick -sarjoja tv:stä, muistatkos nämä sarjat?

Revolverisydän on lukuelämys ja sellainen, että en malta odottaa, että pääsen sarjan toisen osan, Krokotiiliyön, kimppuun. Ihanaa toukokuun alkua sinulle, palaillaan taas ja ihania lukuelämyksiä sinulle! 

t: Kati

Katin kirjanurkka - Uinu, paju pienoinen

Cilla & Rolf Börjlind: Uinu, paju pienoinen, Kustantamo S&S 2017, 450 s.

Huh, huh mikä lukuelämys, jälleen! Ruotsalaisen Börjlindin pariskunnan teos, Uinu, paju pienoinen, jota en meinannut malttaa erottaa näpeistäni, kun tarina vei niin mukaansa. Tämä oli nyt toinen Tom Stiltonista ja Olivia Rönningistä kertovan sarjan kirja, jonka olen lukenut ja täytyy sanoa, että on kyllä parasta (ja piinaavinta... hui) rikoskirjallisuutta mitä olla ja voi.

Olen ihan pikkuruisesta saakka tykännyt dekkareista ja rikostarinoista. Osasyynä tähän on varmasti isäni, jonka kanssa tuli katsottua niitä kuuluisia saksalaisia tv-sarjoja kuten Derrick, Kahden keikka ja Vanha kettu. No nykyään on ihan sama meno (paitsi potenssiin kaksi) eli tänä päivänä on sitten ykkösenä Wallander ja Beck -leffat. Näissä kiehtoo mm. tiivis tunnelma, näyttelijätyö ja tietysti karmaisevat tarinat.

No, sitä tiivistä tunnelmaa ja mukaansatempaavuutta löytyy kyllä myös kirjojen maailmasta. Börjlindin pariskunnan tarinan kerrontatyyli vetoaa minuun ja ihastelen välillä kesken lukemisen sitä intensiivisyyttä, joka tekee tekstistä niin hurjan, pelottavan ja samalla niin vetävän. Kirjan päähenkilöhahmot ovat poliiseja ja melkoisen persoonallisia sellaisia. Tarina on hurja, kuten dekkareissa yleensä, mutta tässä mennään jo sellaisella tasolla, että heikompia varmasti jo huimaa.

Uinu, paju pienoinen kertoo raaoista murhista, mutta siitä ei sen enempää, jotta en liikaa paljasta. Suosittelen lukemaan hurjan tarinan itse ja en malta odottaa seuraavaa lukuelämystä by Börjlinds! 

Yhteistyössä:

Kustantamo S&S

-Kati-

Katin kirjanurkka - Dekkarin syövereissä

Caroline Eriksson: Kadonneet, suom: Sirkka-Liisa Sjöblom, Kustannusosakeyhtiö Otava 2016, 236 s.

Kesäisin tulee luettua paljon ja varsinkin loma-aikaan haluan uppoutua tarinoiden viestäväksi. Olen jo aiemminkin kertonut, että mielilukemistani ovat pohjoismaalaiset dekkarit ja varsinkin ruotsalaisten kirjailijoiden tuotanto on itselleni mieluisinta luettavaa. Caroline Erikssonin kirja; Kadonneet, on mielenkiintoinen psykologinen trilleri, joka vie keskelle painajaisunta.

Greta, Alex ja pieni Smilla-tyttö ovat kirjan keskiössä. Kauniina myöhäiskesän päivänä souturetki saareen päättyy isän ja tyttären katoamiseen. He ovat kuin maa olisi heidät niellyt. Siitä alkaa Gretan jännittävä ja hermoja riipaiseva tarina.

Kirjan kirjoittajan Caroline Erikssonin kerrontatyyli on mielestäni hyvin mukaansa vievää ja tekstistä huokuu Erikssonin tausta sosiaalipsykologina. Tukholmassa perheensä kanssa asuva Eriksson on aiemmin kirjoittanut tietokirjan sekä historiallisia jännitysromaaneja.

Yhteistyössä

Kustannusosakeyhtiö Otava

-Kati-