26.7.2020

Lankaa nokkosesta #2


Tänään on ollut pitkästä aikaa niin ihanan lämmin ja aurinkoinen kesäkeli. Aloin jo miettimään, että kerkiääkö kasvuhuoneessa tomaatit, kurkut, chilit ja muut kypsymäänkään kun on niin sateista ja koleaa mutta jospa se tästä. Tänään pääsin kuitenkin jo herkuttelemaan omilla kirsikoilla, että on sekin jo jotain. Seikkailuni nokkoskuidun maailmassa jatkuu ja nyt pääsin jo keräämään sitä kuuluisaa nokkoskuitua. Tässä tunnelmia meidän pihamaalta.


Kissakolmikkomme vanhus, Vili.


Peruna kukkii komeasti. Vielä pitäisi malttaa antaa kasvaa.


Krassi kukkii nyt näin paljon, kun poistin piilossa olleet siementen alut.


Kaunis, todella isokukkainen kärhö. Tuo väri on mielestäni niin upea.


Tänä kesänä ei ole ollut niin paljon pölyttäjiä liikkeellä kuin viime kesänä. Tämän pienen bongasin viinirypäleen lehdeltä ja tämä yksilö puhdisti niin hallitusti tuntosarviaan. Söpö, eikös. 


Ja sitten nokkosten pariin. Katkoin noin kolmekymmentä isointa nokkosta meidän pihapiiristä, jotta pääsin testaamaan kuidun irrotusta. Laitoin hanskat käteen ja lähdin ojanpientareille. Katkaisin nokkoset muutaman sentin päästä maasta ja kasasin siistiin kasaan odottamaan jatkotoimia. Nokkoskuidun irrotusta varten nokkonen voi olla joko tuore tai kuivattu. Koulukuntia on varmasti useita ja itse päädyin kokeilemaan tuoreen nokkosen käyttöä. Tuoreesta nokkosesta kuidun pitäisi irrota melko vaivattomasti.



Pala nokkosen vartta. Varsi ei polta ja siihen pystyy koskemaan paljain käsin. Lehdet on riivitty pois. Riivin lehdet käsin pitkistä nokkosista, hanskojen kanssa. Nokkonen kehruukasvina -kirja neuvoo poistamaan lehdet vetäisemällä tyvestä latvaan, koska latvasta tyveen päin vetäisy saattaa irrottaa mukanaan kuituja. Kokeilin riipiä ensin latvasta tyveen ja myös toisinpäin ja huomasin, että lehdet irtoavat paremmin juuri latvasta tyveen riivittäessä mutta kuituakin irtosi hiukan silloin tällöin. Muutamat oikein jäykät lehdenvarret, jotka eivät meinanneet irrota, katkoin sitten yksitellen vartta pitkin.


Nokkosen varsi on sisäpuoleltaan puumainen ja ydin on ontto. Itse kuidut sijaitsevat nokkosen kuorikerroksessa.


Nokkosen tuoreet varret valmiina kuidun irrotusta varten.


Irrotetut lehdet pääsevät kompostiin.


Kuidun irroitus käy melko vaivattomasti vielä tuoreesta nokkosen varresta. Kokeilin tässä useampaa tapaa. Löysin sitten itselleni sopivan työtavan. Otin nokkosen varren ja taitoin sen reippaasti noin 10 sentin päästä tyvestä. Nokkosen varsi on napakka ja taittuu tuoreena helposti katki. Vedin palan irti, jolloin kuorikerros ja kuidut irtosivat liuskoina. 


Tässä tätä  nokkosen kuorta sekä kuituakin nyt on. Tämä ei kuitenkaan vielä ole valmista kuivattunakaan värttinällä kehrättäväksi. Ensin kuivuneet kuoret täytyy puhdistaa kasviaineksesta, vahasta ja liima-aineesta, jota nokkosen varsi sisältää. Palaillaan siis taas pian!


-Kati-

4 kommenttia:

  1. Näyttää kyllä erikoiselta touhulta. Seuraillaan, mitä seuraavaksi teet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eikö olekin jännää. Itsekin oikein innoissani odotan, että pääsen kokeilemaan nokkoslangan tekoa. Saas nähdä, miten onnistuu. :-)

      Poista
  2. No jo on sulla jänniä kokeiluja. Odotan jatkoa 🤗❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla... Saas nähdä miten käy... saankohan lankaa aikaiseksi tuosta nokkoskuidusta. Ihanaa elokuun alkua! ❤️

      Poista