25.10.2020

Lankaa nokkosesta #3


Nyt täällä blogissa jatkuu langan valmistanen nokkosesta -projektini. Olen aina pitänyt luonnonmateriaaleista ja lanka, jonka voi valmistaa itse nokkosesta kuulostaa mielestäni erityisen mielenkiintoiselta. Tämä projektini on edennyt kesän aikana siten, että olen totisesti tehnyt nokkosta itselleni tutummaksi ja muutaman kerran sormet saivat poltteen lehdistä. Tiesitkö muuten, että nokkosen varsi ei polttele lainkaan, siitä voi ottaa kiinni ihan paljain sormin mutta varo niitä lehtiä.


Nokkosesta irroitetaan tuo kuorikerros, siinä on nimittäin se kuitu, josta lankaa voi sitten valmistaa. Kuori lähtee irti eri vuodenaikoina hiukan eri tavalla ja irroittamiseen on olemassa erilaisia metodejakin. Itse koin kätevimpänä siten, että irrotin kuoren heti tuoreeltaan vetämällä (hanskat kädessä) lehtien irroittamisen jälkeen pikku hiljaa kuorta irti. Ihan yksi tai kaksi nokkosta ei pienen lankakerän valmistamiseen riitä vaan materiaalia saa kerätä ihan kunnon kokoisen nipun. Nokkosen muut osat voi sitten vaikka heittää kompostiin, kuten itse tein. 


Siinä tarvikkeet ja materiaalit valmiina nokkoskuidun ensimmäiseen työstävaiheeseen. Vuorossa on siis karstaus ja Toikan valikoimista löytyneet karstat tuossa pöydällä ja vieressä on korissa materiaalia odottamassa eli nokkosen kuivahtaneet kuoret.


Nämä Toikan karstat ovat kätevät käyttää ja ajatuksena karstoissa on, että langan raaka-aine, on se sitten lampaanvilla tai nokkonen tai muu, saadaan karstojen avulla sellaiseen muotoon, että sitä on helppo jatkotyöstää ja yleensä siis valmistaa lankaa mm. rukilla tai värttinällä. Raaka-aineen kuidut saadaan siis samansuuntaisiksi. Karstatessa toinen karsta lepää yleensä polvella ja toista karstaa vedetään pitkin vedoin. 


Nokkoskuidun karstaus menossa. Karstaaminen kannattaa tehdä ulkona, jos mahdollista. Nokkosesta nimittäin karstatessa irtoaa paljon pieniä kasvinosia ja jäljellehän on tarkoitus saada vain tuo kaunis kuitu.


Siinä sitä on! Nokkoskuitua, joka on yllättävän höyhenenkevyttä ja pehmeää. Kuidun sekaan on jäänyt vielä sinne tänne kasvinosia mutta se ei nyt haittaa. Kuitua tutkiskellessa huomaan, että se on erityisen hienoa ja ohutta. Se on paljon lampaanvillan kuitua lyhyempää joten on varmaankin haastava materiaali. saas nähdä, kuinka tuo langan valmistaminen värttinällä sitten onnistuu. Siitä sitten seuraavaksi, kunhan projekti jatkuu. 


Yhteistyössä:


-Kati-

2 kommenttia:

  1. Ohhoh! En ois uskonu, että tuommosista kuorista voi tulla tollanen pörrökasa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, eikö olekin jännä juttu, pumpulinpehmeää materiaalia tulee, itsekin hämmästyin. :-) Ennen vanhaan nokkoskuidusta tehtiin vaatteita ja muita tekstiileitä paljon... on jäänyt vähän unholaan tämä materiaali. :-)

      Poista