Katin kirjanurkka - Musta aamunkoitto

Cilla & Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto, suom.Sirkka-Liisa Sjöblom, Kustantamo S&S 2016, 336 s.

Ruotsalaiset dekkarit ovat mielilukemistani. Niitä en voi oikeasti koskaan hehkuttaa liikaa. Nyt sain luettavakseni yhden kategoriaan kuuluvan ja  - voisin melkein sanoa - oikean mestariteoksen...ja se on aika paljon sanottu. Mutta eikös hyvän kirjan merkki ole se, kun tarina on niin koukuttava ettet malta lopettaa lukemista tai että jännitat kirjan tapahtumia enemmän kuin elokuvaa katsoessa.

Musta aamunkoitto on ruotsalaisten Cilla ja Rolf Börjlindin yhteinen teos. Kirja on kolmas,  itsenäinen osa Tom Stiltonista kertovassa kirjasarjassa, joista ensimmäinen, Nousuvesi ilmestyi suomeksi v. 2013 ja toinen osa Kolmas ääni ilmestyi v. 2014. 

 Kuva: Thron Ullberg

Ei ole ihme, että kirjoittajapari kuuluu Ruotsin kokeneimpiin käsikirjoittajiin, heidät nimittäin tunnetaan erityisesti Martin Beck -elokuvista, joita on tehty jo huimat 26. Musta aamunkoitto -kirjan kerronta on elokuvamaista ja ehkä siksi kirja tuntuikin, kuin olisi katsonut jännittävää ruotsalaista leffaa. Joo ja arvatkaas, mitkä elokuvat ovat mielestäni parhaita...no ruotsalaiset Beck -leffat sekä Wallanderit. Joskus mietin, että mikä näissä pohjoismaisissakin dekkareissa kiehtoo ja päädyin siihen, että ne ovat vain aivan omaa luokkaansa. Tietynlainen kerronta, henkilöhahmojen aitous ja tapahtumien raakuus. Usein tarinoissa pohjaudutaan psykologiaan ja henkisiin mittelöihin... hmm... tykkään.

..."Enää pari tuntia", mies sanoi. "Kunnes tulee tarpeeksi pimeää. Sitten jatketaan matkaa." Hän kääntyi pelkääjänpaikkaan päin ja otti kommandopipon. Se oli täyttänyt tehtävänsä autotallissa. Nainen ei ollut nähnyt hänen kasvojaan eikä saisi nähdäkään, missään vaiheessa. Hän työnsi pipon hansikaslokeroon pistoolin päälle ja kääntyi taas kohti takapenkkiä. Kun hän kosketti naista polveen, tämä hätkähti."...

Kirjan tarina piti todella hyvin otteessaan, vaikkakin aihepiirit olivat raskaat. Lapsenmurha, äärioikeisto ja hahmojen sielun syöverit vievät lukijan syvälle todella synkkään maailmaan. Välillä mentiin niin jännityksen pauloissa, että hirvitti lukea eteenpäin. Plussaa erittäin hienosti luoduista hahmoista, varsinkin tuo Tom Stilton taitaa olla useamman luonteen mies. Lukujännitystä kirja tarjoaa enemmän kuin tarpeeksi ja suosittelen tätä kirjaa luettavaksi kaikille kyseisen genren ystäville.

Yhteistyössä

Kustantamo S&S

-Kati-

Katin kirjanurkka - Dekkarin syövereissä

Caroline Eriksson: Kadonneet, suom: Sirkka-Liisa Sjöblom, Kustannusosakeyhtiö Otava 2016, 236 s.

Kesäisin tulee luettua paljon ja varsinkin loma-aikaan haluan uppoutua tarinoiden viestäväksi. Olen jo aiemminkin kertonut, että mielilukemistani ovat pohjoismaalaiset dekkarit ja varsinkin ruotsalaisten kirjailijoiden tuotanto on itselleni mieluisinta luettavaa. Caroline Erikssonin kirja; Kadonneet, on mielenkiintoinen psykologinen trilleri, joka vie keskelle painajaisunta.

Greta, Alex ja pieni Smilla-tyttö ovat kirjan keskiössä. Kauniina myöhäiskesän päivänä souturetki saareen päättyy isän ja tyttären katoamiseen. He ovat kuin maa olisi heidät niellyt. Siitä alkaa Gretan jännittävä ja hermoja riipaiseva tarina.

Kirjan kirjoittajan Caroline Erikssonin kerrontatyyli on mielestäni hyvin mukaansa vievää ja tekstistä huokuu Erikssonin tausta sosiaalipsykologina. Tukholmassa perheensä kanssa asuva Eriksson on aiemmin kirjoittanut tietokirjan sekä historiallisia jännitysromaaneja.

Yhteistyössä

Kustannusosakeyhtiö Otava

-Kati-

Katin kirjanurkka - Tyttö ja kissa

 En yxa åt Alice 2014, suom. Taina Rönkkö ja LIKE 2015, 459s

"Hän näki näkyjä. Oli aina nähnyt, hyvin pienestä 

lähtien. Näkyjä vedessä kelluvista ruumiista. 

Näkyjä eräästä tietystä ruumiista. 

Sellaisesta, jota ei koskaan löydettäisi."

Dekkareiden tarinat saavat usein selkäpiin pystyyn. 

Jännitysromaanit ovatkin siitä syystä

mielestäni mieluisaa luettavaa. Ei sen puoleen, 

olen myös suuri kauhuelokuvien ystävä :-)

Inger Frimanssonin dekkari, Tyttö ja kissa, ilmestyi 

suomeksi Like-kustantamon julkaisemana v. 2015.

 Ingerin teksteistä löytyy aina jännittäviä ihmismielen syövereitä.

Sain kirjan luettua äskettäin ja täytyy sanoa, että olipas upea lukuelämys!

Kirjan tarinaa kuljettaa murrosikäinen tyttö, Eveliina, 

Eveliinan äiti sekä isä, ja kohtelustaan katkera vanha mies, jonka 

ainut punainen lanka elämässään on kosto. Tuo kosto saa karmeat piirteet.

Kuinka valkea kissa, nimeltään Cox, tähän kaikkeen liittyykään...

Enpäs kerrokaan enempää, sinun pitää itse lukea!

"Hän otti Johanneksen käden omaansa ja oikaisi sormet. 

Yhden kerrallaan. Hän siveli Johanneksen lyhyiksi 

leikattuja kynsiä, joiden kynsinauhoissa oli jäämiä 

oksennuksesta. Kasvot olivat pulleat, leuka veltto. 

Ei Johannekseen sattunut, 

hän oli kaukana kivun tuolla puolen."

Inger Frimansson (s. 1944) aloitti kirjoittamisen ensin

journalistina ja kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1984. 

Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 1998 

julkaistu God natt min älskade (suom. Hyvää yötä rakkaani). 

 Kiitokset Like-kustannukselle 

tästä jännittävästä yhteistyöstä!