Kissoja puutarhassa

Heinäkuun ensimmäistä päivää elellään "edit... tänäänhän olikin kesäkuun vika päivä, sen tämä loma teettää..." ja ainakin nyt hetkellisesti kelit ovat muuttuneet pilviseksi ja viileämmäksi kuin aikoihin. Sadetta ollaan odoteltu jo kauan ja varsinkin meidän pihamaan nurmikko on ollut niin kuiva kuin olla ja voi. Perennat ovat kuivuudesta huolimatta kasvaneet hyvin ja marjasato näyttää lupaavalta. Eikös olekin söpö kissapatsas tässä kuvassa. Meille nimittäin kotiutui äskettäin tämä ihana kissa, joka köllöttelee näissä kuvissa... on kyllä niin söpö. Tässä vähän tunnelmia meidän pihamaalta.

Kuivuudesta ja helteistä huolimatta pionit kukkivat komeasti. Näissä pioneissa on voimakas tuoksu.

Karviaiset näyttävät jo näin pullukoilta... satoa odotellessa, tämä kun on mielimarjani.

Saamme tänä vuonna todella suuren kirsikkasadon, ihanaa. Kirsikkapuumme on aivan täynnä marjojen raakileita... toivottavasti saadaan osa omaankin suuhun, ettei linnut vaan vie kaikkea satoa...

Ja siinä se meidän suloisuus on. Tämä kissapatsas vei sydämemme, kun poikkesimme mieheni kanssa kesäreissulla ollessamme Juvan liepeillä sijaitsevaan patsaskauppa ja kesäkahvila Pikkirilliin. Olemme todella eläinrakkaita ja pihapiirissämme tallustelee tllä hetkellä kolme kissaa ja koira. Kanojakin meillä on asustanut ja niitä tulemme ottamaan tässä vuoden, parin sisällä uudestaan, kunhan olemme saaneet rakennettua uuden talviasuttavan kanalan. Ei siis ihme, että ihastuimme tähän patsaaseen.

Tämä kissapatsas muistuttaa olemukseltaan niin paljon oikeaa kissaa, että meillä kylässä käyneet ovat jo muutamaan otteeseen oikeasti erehtyneet pitämään tätä kisulia oikeana. Patsas on valkobetonia ja painava kokoonsa nähden. Painoa on 7 kilogrammaa joten pysyy hyvin paikoillaan, mihin sitten haluaa asettaakin.

Kissapatsaassa on tummemmalla maalilla saatu esiin piirteitä ja Pikkirillissä käydessämme piti oikein miettiä, minkä kyseisistä kissapatsaista valitsemme. Jokainen patsas kun on uniikki juuri tuon antiikkipatinoidun pinnan ansiosta ja kaikilla oli jännästi oma ilmeensä. Mielestäni on kiva, kun patsaassa on paljon yksityiskohtia, patsaan turkin pintakin on niin eläväinen, vaikka itse kissan väritys onkin hillitty.

Patsaan antiikkipatinoitua pintaa on miellyttävä katsella ja mietin tässä, että tämähän varmastikin vain paranee ajan myötä, jos tuohon patsaan pinnalle kasvaisi vaikka vähän sammaltakin, minä kun tykkään vieläpä sellaisesta rustiikkisesta tyylistä. Pikkirillin patsasvalikoima on todella laaja ja pelkästään erilaisia kissa-aiheisia patsaita on siellä monen monta. Meidän mielestä tämä patsas oli söpö ja tuo niin kissamainen asento, jossa tassut rinnan alla tuo meidän Pena-kissan mieleen.

Siinä meidän Pena, hiukan erilaisessa asennossa tosin, rentoutumassa sohvan päällä, niin väsyneenä kärpäsen metsästysyrityksen jälkeen.

Pihallamme kukkii tällä hetkellä nämä kauniit keltaiset liljat.

Tämä kukka, maljaköynnös, on niin upean värinen ja kukat suuria ja punaisen sävyisiä. Koitan tämän talvettaa viileässä, jotta päästään nauttimaan kukkaloistosta myös ensi kesänä.

Pikkirillin patsaat on valmistettu siten, että ne kestävät hyvin Suomen vaihtelevia sääolosuhteita. Kurkkaahan Pikkirillin verkkokauppaan www.pikkirilli.fi tai jos reissailet Mikkelin ja Juvan seuduilla, niin poikkea ihanaan myymälään ja vink, vink... siellä on myös tunnelmallinen kesäkahvila. Ihanaa heinäkuun alkua sinulle.

Ihanassa yhteistyössä:

Pikkirilli

-Kati-

Lankaa nokkosesta #1

Kohta alkaa jo heinäkuu ja kesä on nyt kukkeimmillaan. Ihana vuodenaika, ei voi muuta sanoa ja tänä vuonna ihan superlämmin ja aurinkoinen ollutkin tähän mennessä. Nyt alkaa seikkailuni luonnonkuitujen maailmassa ja tarkoituksena on kesän lopussa päästä keräämään luonnosta nokkosia ja tehdä niistä itse lankaa. Kuvassa Toikan verkkokaupasta löytyneet tarvikkeet, joilla pääsen nokkoslangan tekoon eli alapainoinen värttinä sekä karstat.

Tässäpä sitä kuituakin olisi tarjolla mutta antaahan näiden vielä kasvaa. Nokkonen on oikea "vanhan kansan kuitu", samoin kuin pellavakin ja niitä molempia on käytetty meillä täällä Suomessa kauan ja jääneet kyllä unohduksiin teollistumisen myötä. Varhaisimmat löydöt pellavakuidun käytöstä on pronssikaudelta, joka sijoittuu 1500 - 500 ennen ajanlaskun alkua. Nokkoskuidun käytöstä Suomessa on merkkejä löytynyt varsinkin rautakaudelta, joka alkoi pronssikauden jälkeen. Nokkoset kerätään kuitua varten vasta ihan loppukesästä, kun ne ovat pitkiä ja vahvavartisia, talteen kerättävä kuitu nimittäin sijaitsee nokkosen varressa.

Vili, meidän kissakolmikon vanhus tutkailee, että mitähän touhuilen taas, kun heilun pihalla kameran kanssa... tuo katse... :-)

Karstat ovat vanha käsityöväline ja yleensä näitä on käytetty ja käytetään lampaanvillan käsittelyssä. Karstojen avulla materiaalista saadaan kehruuta varten sopivan kuohkeita hahtuvia, joissa kuidut kulkevat samansuuntaisesti. Samalla myös saadaan poistettua materiaalista ylimääräiset roskat. 

Nämä karstat löytyivät Toikan valikoimasta. Kokoa näiltä löytyy 10 cm x 19 cm. Alussa uudenkarheat karstat voivat tuntua jäykiltä mutta siitä ne ajan myötä sitten tulevat joustavammiksi. Nämä karstat ovat puuta ja niissä on hyvän pituiset kahvat joista saa hyvän otteen.

Lankaa voi kehrätä monella tapaa. Rukki on varmasti tuttu väline, joka on kohtalaisen iso ja tilaakin vievä, nykyään on markkinoilla uudenmallisia, pienikokoisiakin rukkeja. Omistan yhden oikein antiikkisen rukin mutta en sillä oikein rohkene kokeilla nokkoslangan kehräystä, aloittelen värttinällä. Joten tämä kuvassa näkyvä, niin ikään Toikan verkkokaupasta löytynyt värttinä pääsee pian kehräämään nokkoslankaa.

Tämä Ashfordin Classic- mallinen värttinä on puuta ja ns. alapainoinen värttinä. Alapainoinen siten, että tuo puinen paino eli kehrä tulee tässä mallissa kivasti muotoillun puutangon alaosaan. Se on sitten makuasia tykkääkö käyttää ala- vai yläpainoista värttinää. Värttinän yläosassa on pieni koukku, johon kiinnitetään ns. alkulanka. Esittelen nämä työvaiheet tarkemmin, kun pääsen nokkoslangan valmistamisessa vauhtiin. 

Ashford Classic -mallisen värttinän paino on vain 90 grammaa. Paketissa tulee mukana myös englanninkieliset ja kuvalliset perusohjeet värttinän käyttöön ja pieni pala hiomapaperia, kaiketi tuo hiomapaperi on tuossa mukana vähän varulta, jos puu sattuu elämään ja sen pintaan tulisi tikkuja...

Ai että kun en meinaisi millään malttaa odottaa, että pääsen keräämään nokkosia ja tekemään niistä lankaa, samantapaisilla työvaiheilla kuin täällä meillä Suomessa jo aikoinaan tehtiin. Se muuten onkin sitten ihan omanlaisensa ja monivaiheinen työvaihe, että saa langan tekoa varten kuidut eriteltyä nokkosista. Jännä päästä kokeilemaan tätä... palaillaan taas pian, ihanaa kesäkuun loppupuolta sinulle!

Yhteistyössä:

Toika

-Kati-

Katin kirjanurkka - Terveyttä sienistä

Sinikka Piippo ja Pertti Salo: Terveyttä sienistä, Minerva Kustannus Oy 2020, 281 s.

Ai että, mitä hellepäiviä on ollutkaan viime aikoina. Aivan mahtavat kelit ja nyt täytyy ihmetellä sitäkin, että olen vähän ruskettunutkin, minuun kun ei yleensä aurinko ota ollenkaan. Pihatöitä on tullut tehtyä hiukan ja kasvihuoneen antimia odotellessa pääsin myös nautiskelemaan lukemisesta. Nyt esittelyyn pääsee tämä upea tietoteos sienien maailmasta... varsinkin sienten terveysvaikutuksista eli Terveyttä sienistä.

En ole oikein ajatellutkaan, että sienilläkin olisi suoranaisesti terveysvaikutuksia mutta kirjan luettuani oikein yllätyin - niitä todellakin on. Pakurikäävästä olin jo aiemmin lukenut, että se on oikea terveyssieni, mutta siihen tietoni tästä aiheesta oikeastaan sitten jäikin. Ennen tätä kirjaa.

Kirjan kirjoittaja, Sinikka Piippo on julkaissut jo useamman tietoteoksen kasveista ja tämä on upea jatko tuohon "sarjaan". Piippo on biologi ja kasvitieteilijä ja on kirjoittanut yli 300 tieteellistä ja populaaria artikkelia ja julkaisua. 

Kirjan kuvitus on runsas ja todella selkeä värikuvitus tuo kirjaan mielestäni syvyyttä. Suurelta osin kirjan kuvituksesta vastaavat Sinikka Piippo sekä Pertti Salo, joka niin ikään on sekä biologi ja myös tietokirjailija. Tässä kirjan yksi aukeama, jossa kääpä nimeltään maitake on päässyt esiteltäväksi.

Terveyttä sienistä -kirjan jokaisesta sienilajista tai suvusta on selkeä kuvaus sekä tarkat tiedot ainesosista, siis todella tarkat, kuten tuo seuraava kuva hiukan antaa osviittaa:

Ainesosat lueteltuna näin tarkasti on mielestäni todella upeaa. Nykyaikana ihmiset osaavat etsiä itselleen hyödyllisiä ainesosia ja tästä kirjasta kyllä löytyy tätä tietoa. Ainesosien lisäksi kirjasta löytyy jokaisen sienen kohdalta myös sen terveysvaikutukset, käyttö ruokana ja/tai rohtona sekä varoitukset, joka on myös tärkeä osio, kaikki kun ei sovi kaikille.

Kirjan kuvitusta ja tässä oma mielisieneni eli kantarelli jota myös keltavahveroksi kutsutaan. Kirja kertoo kantarellista mm. että se sisältää paljon mm. D-vitamiinia, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Ai että, en malta odottaa kun pääsee leipomaan kantarellipiirakkaa, se on ihan parasta. Me syödään kantarelleja myös ihan vain suoraan oikeassa voissa paistettuna ja vähän suolaa päälle... nam.

Luonto on upea. Siis tämä on sieni, vaikka näyttää joltakin taideteokselta. Siiliorakas ei kasva suomessa luonnonvaraisena, mutta sitä voi kasvattaa itse, kuten monia muitakin sienilajeja... tämä onkin mielenkiintoista, täytyypä tutustua tuohon sienten kasvattamiseen tarkemmin.

Terveyttä sienistä -kirjassa on paljon myös ruokaohjeita. Tässä suppilovahveropiirakan ohje esimerkkinä. Ruokaohjeista on kirjassa vastannut Pertti Salo. Ihanaa... nyt vaan niitä sateita odottelemaan, jotta tänä syksynä saataisiin hyvä sienisato. Ihanaa kesää sinulle!

Yhteistyössä:

Minerva Kustannus Oy

-Kati-

Autotalli saa muodonmuutoksen ♥ Elfa ♥ osa 3

*Yhteistyössä Elfan kera* Juhannusviikko on nyt menossa ja helteistä on saatu nauttia viime päivät täällä Kuopion seudullakin. Sääennustusteen mukaan koko kesäkuu olisi aurinkoinen ja erittäin lämmin. Siis aivan ihanaa, kun saa nauttia tällaisista oikein kunnon kesäkeleistä. 

Nyt pääsen esittelemään meidän autotallin muutosta. Se on nimittäin taas edennyt, nyt jo kolmanteen esittelyyn ja mieheni kanssa ollaan nyt asenneltu Elfan hyllykokonaisuuden osat seinälle. Arvatkaa, ollaanko me täällä innoissamme, kun saadaan se entinen autotallin kaaos nyt järjestykseen. Kurkkaahan se alkutilanne ensimmäisestä esittelystä, johon pääset tästä. Toisessa postauksessa päästiin asentelemaan jo turvakantokiskoja, siihen pääset tästä. Tässä kuvassa sovittelemme ja tuunailemme Elfan riippukiskoa tuohon yläosan turvakantokiskoon. Riippukiskojärjestelmä on mielestäni todella kätevä asennusvaiheessa, koska riippukisko asetetaan turvakantokiskon varaan ja sitä ei ruuvata seinään enää sitten kiinni. 

Riippukiskot ja turvakantokiskot ovat meillekin nyt rakentuvan hyllykokonaisuuden ns. "selkäranka" ja niihin voi sitten kiinnittää vaikka minkälaisia Elfan osia. Yleisin seinäkiskoon kiinnitettävä osa on varmastikin tämä Elfan lankahylly kannattimineen. Kuten huomaa, niin meille valikoitui Elfan valikoimasta platinan sävyinen kokonaisuus. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaunis puhtaan valkoinen. Platinan harmaa sopii mielestäni hyvin varsinkin autotalliympäristöön.

Oikein innostuin, kun huomasin miten helposti näiden Elfan osien kokoaminen onnistui, vaikka tässä vaiheessa mieheni olikin jättänyt minut puuhailemaan itsekseni. Tässä näkyy nyt juuri asentamani syvyyksiltään erikokoiset Elfan meshkorit. Nämä ovat sellaisia käteviä ulosvedettäviä ja stopparit tietysti ovat myös mukana. Nuo stopparit estävät koria liukumasta telineestä liian pitkälle ulos. Ja muuten, vinkkaan tässä vaiheessa, että jos asennus omatoimisesti ei tunnu innostavalta, niin monelta Elfan jälleenmyyjältä voi tiedustella myös asennuspalvelua.

Kuvassa korin osat. Itse kori tuossa ylempänä ja sitten kaksiosainen ulosvedettävä korinkehys. Korikokonaisuus asennetaan sopivan syvyisten kannattimien kanssa riippukiskoon. Asennuksessa ei tarvitse työkaluja ollenkaan. Käyttäjää on ajateltu kyllä todella pitkälle näissä Elfan tuotteissa. Tykkään! ♥

Meshkorin asennusta: Kannattimet ensin riippukiskoihin paikoilleen ja sitten kannattimien loviin työnnetään meshkorin kehys paikoilleen... Asennettaessa kuluu klik - ja siinä se on.

... tämän jälkeen vieritetään tuo päällimmäinen kehys edellisen sisään... se liukuu nätisti paikoilleen renkaiden avulla.

... ja sitten lopuksi itse kori asetetaan muodostuneeseen kehykseen.

Loppuviimeistelynä meshkorien tai muiden vastaavien Elfan ulosvedettävien tuotteiden väleihin voi asentaa tällaiset jämäkät, muoviset kannattimien suojat. Nämä kannattaa asentaa, koska suojaavat sitten kokonaisuutta lialta ja pölyltä.

Kuvassa Elfan meshkorien välit ilman kannattimen suojaa.

Suoja napsautetaan kannattimen päälle useasta eri kohtaa.

Ja siinäpä se suoja on paikoillaan. Kyllä tämä kivasti muuttaa tuota ulkonäköä viimeistellymmäksi. Huomasin tuossa asennellessani näitä osia, että nämä ovat todella jämäköitä ja kovaa tekoa ja varmasti kestävät käytössä, kuten muutkin Elfan osat. 

Autotalliimme tulee työkaulujen säilytystä varten Elfan säilytystaulut ja niitä on yhteensä kuusi kappaletta. Säilytystaulu on todella kätevä pienten työkalujen ja tarvikkeiden säilytykseen. Taulu kiinnitetään napsauttamalla se kahden kiskon väliin ja myös suoraan seinään kiinnittäminen on mahdollista erillisten seinäkiinnittimien avulla. Säilytystauluja on saatavilla erikokoisia ja meillä 382 mm x 598 mm kokoiset. Näihin seinätauluihin on saatavilla sitten vaikka minkälaisia lisäosia, kuten koreja, koukkuja ja laatikoita.

Elfan kuuluisat kannattimet. Kannattimiin saa kiinnitettyä jos jonkinlaista hyllyä, vaatetankoa ja koria. Kannattimia on saatavilla eri syvyyksinä ja myös valkoisena. Kuvassa työtason kannattimet .Meille tuli 430 mm syvät platinansävyiset meshkorit kolmeen riviin ja päällimmäisten korien päälle sitten vielä 515 mm syvyiset tasot.  Tuollaista työtasoa ja laskutilaa on mielestäni hyvä olla paljon.

Työtason alapuoli jossa näkyy kiinnitysmekanismi.

Työtasojen asennusvaiheessa vastaan tuli valinnan vaikeus. Elfan riippukiskoissa on tuo aukotus aina tietyin välein ja mietin että mihin korkeudelle asetan nuo työtasot. Tässä kuvassa jää työtason ja säilytystaulun väliin pieni aukko. Mietin pitkään, kuinka työtasot asetan ja päädyin siihen, että aukkoa ei kannata jättää, siitä kun helposti ruuvit ja mutterit tipahtaisivat lattialle. Joten ei muuta kuin kannatinta ja tasoa yksi pykälä ylöspäin. 

Elfan työtaso on kokonaan metallista valmistettu ja harmaansävyinen. Taso painetaan jämäköiden kannattimien varaan. Näitä tuli meille vieri viereen viisi kappaletta. Yhden työtason leveys on 605 mm, joten nyt lasku- ja työtilaa on reippaasti. Tässä kuvassa aloitetaan päätyosan viimeistelyä.

Ja kuten meshkorien väleihin asennettiin aiemmin kannatinsuojat, niin työtason reunaan sujahti myös tällainen harmaansävyinen reunasuoja. Viimeistelee kivasti jälleen tuon reunan ulkomuodon ja samalla suojaa lialta ja pölyltä.

Tässä kuvassa näkyy jo tuota kokonaisuutta aika hyvin. Eli työtasot ovat nyt vieri vieressä paikoillaan ja kolmen keskimmäisen tason yläpuolella kahdessa rivissä ovat säilytystaulut. Nyt tason ja säilytystaulun välissä ei ole enää sitä pientä aukkoa. Säilytystaulujen yläpuolella kulkee lankahyllyt.

Sormet syyhyää jo päästä laittelemaan työkaluja ja muita tähän... mutta vielä on muutamaa viime silausta vailla tämä kokonaisuus. Teen tätä ihan ajan kanssa, kun kiirettä ei ole. Mieheni laittelee tallin toista seinää samalla siistiin kuntoon ja käydään läpi myös tavaroita, jotka ovat jo elämää nähneet ja ovat pois heitettäviä, kierrätykseen meneviä ja muuta. Näin tila siistiytyy kunnolla.

Mieheni pääsi jo fiilistelemään ja laittoi heti muutaman koukun, laatikon ja työkalunkin säilytysseinälle. Tästä se lähtee. Seuraavassa autotallin muodonmuutospostauksessa nähdään, miltä lopputulos näyttää koko komeudessaan. Ja ne ennen ja jälkeen -kuvat, niistä huomaa muutoksen hyvin. Ihanaa ja lämmintä kesää sinulle ja palaillaan taas pian! ♥

Ihanassa yhteistyössä:

Elfa

-Kati-