Lankaa nokkosesta #2

Tänään on ollut pitkästä aikaa niin ihanan lämmin ja aurinkoinen kesäkeli. Aloin jo miettimään, että kerkiääkö kasvuhuoneessa tomaatit, kurkut, chilit ja muut kypsymäänkään kun on niin sateista ja koleaa mutta jospa se tästä. Tänään pääsin kuitenkin jo herkuttelemaan omilla kirsikoilla, että on sekin jo jotain. Seikkailuni nokkoskuidun maailmassa jatkuu ja nyt pääsin jo keräämään sitä kuuluisaa nokkoskuitua. Tässä tunnelmia meidän pihamaalta.

Kissakolmikkomme vanhus, Vili.

Peruna kukkii komeasti. Vielä pitäisi malttaa antaa kasvaa.

Krassi kukkii nyt näin paljon, kun poistin piilossa olleet siementen alut.

Kaunis, todella isokukkainen kärhö. Tuo väri on mielestäni niin upea.

Tänä kesänä ei ole ollut niin paljon pölyttäjiä liikkeellä kuin viime kesänä. Tämän pienen bongasin viinirypäleen lehdeltä ja tämä yksilö puhdisti niin hallitusti tuntosarviaan. Söpö, eikös. 

Ja sitten nokkosten pariin. Katkoin noin kolmekymmentä isointa nokkosta meidän pihapiiristä, jotta pääsin testaamaan kuidun irrotusta. Laitoin hanskat käteen ja lähdin ojanpientareille. Katkaisin nokkoset muutaman sentin päästä maasta ja kasasin siistiin kasaan odottamaan jatkotoimia. Nokkoskuidun irrotusta varten nokkonen voi olla joko tuore tai kuivattu. Koulukuntia on varmasti useita ja itse päädyin kokeilemaan tuoreen nokkosen käyttöä. Tuoreesta nokkosesta kuidun pitäisi irrota melko vaivattomasti.

Pala nokkosen vartta. Varsi ei polta ja siihen pystyy koskemaan paljain käsin. Lehdet on riivitty pois. Riivin lehdet käsin pitkistä nokkosista, hanskojen kanssa. Nokkonen kehruukasvina -kirja neuvoo poistamaan lehdet vetäisemällä tyvestä latvaan, koska latvasta tyveen päin vetäisy saattaa irrottaa mukanaan kuituja. Kokeilin riipiä ensin latvasta tyveen ja myös toisinpäin ja huomasin, että lehdet irtoavat paremmin juuri latvasta tyveen riivittäessä mutta kuituakin irtosi hiukan silloin tällöin. Muutamat oikein jäykät lehdenvarret, jotka eivät meinanneet irrota, katkoin sitten yksitellen vartta pitkin.

Nokkosen varsi on sisäpuoleltaan puumainen ja ydin on ontto. Itse kuidut sijaitsevat nokkosen kuorikerroksessa.

Nokkosen tuoreet varret valmiina kuidun irrotusta varten.

Irrotetut lehdet pääsevät kompostiin.

Kuidun irroitus käy melko vaivattomasti vielä tuoreesta nokkosen varresta. Kokeilin tässä useampaa tapaa. Löysin sitten itselleni sopivan työtavan. Otin nokkosen varren ja taitoin sen reippaasti noin 10 sentin päästä tyvestä. Nokkosen varsi on napakka ja taittuu tuoreena helposti katki. Vedin palan irti, jolloin kuorikerros ja kuidut irtosivat liuskoina. 

Tässä tätä  nokkosen kuorta sekä kuituakin nyt on. Tämä ei kuitenkaan vielä ole valmista kuivattunakaan värttinällä kehrättäväksi. Ensin kuivuneet kuoret täytyy puhdistaa kasviaineksesta, vahasta ja liima-aineesta, jota nokkosen varsi sisältää. Palaillaan siis taas pian!

-Kati-

Lankaa nokkosesta #1

Kohta alkaa jo heinäkuu ja kesä on nyt kukkeimmillaan. Ihana vuodenaika, ei voi muuta sanoa ja tänä vuonna ihan superlämmin ja aurinkoinen ollutkin tähän mennessä. Nyt alkaa seikkailuni luonnonkuitujen maailmassa ja tarkoituksena on kesän lopussa päästä keräämään luonnosta nokkosia ja tehdä niistä itse lankaa. Kuvassa Toikan verkkokaupasta löytyneet tarvikkeet, joilla pääsen nokkoslangan tekoon eli alapainoinen värttinä sekä karstat.

Tässäpä sitä kuituakin olisi tarjolla mutta antaahan näiden vielä kasvaa. Nokkonen on oikea "vanhan kansan kuitu", samoin kuin pellavakin ja niitä molempia on käytetty meillä täällä Suomessa kauan ja jääneet kyllä unohduksiin teollistumisen myötä. Varhaisimmat löydöt pellavakuidun käytöstä on pronssikaudelta, joka sijoittuu 1500 - 500 ennen ajanlaskun alkua. Nokkoskuidun käytöstä Suomessa on merkkejä löytynyt varsinkin rautakaudelta, joka alkoi pronssikauden jälkeen. Nokkoset kerätään kuitua varten vasta ihan loppukesästä, kun ne ovat pitkiä ja vahvavartisia, talteen kerättävä kuitu nimittäin sijaitsee nokkosen varressa.

Vili, meidän kissakolmikon vanhus tutkailee, että mitähän touhuilen taas, kun heilun pihalla kameran kanssa... tuo katse... :-)

Karstat ovat vanha käsityöväline ja yleensä näitä on käytetty ja käytetään lampaanvillan käsittelyssä. Karstojen avulla materiaalista saadaan kehruuta varten sopivan kuohkeita hahtuvia, joissa kuidut kulkevat samansuuntaisesti. Samalla myös saadaan poistettua materiaalista ylimääräiset roskat. 

Nämä karstat löytyivät Toikan valikoimasta. Kokoa näiltä löytyy 10 cm x 19 cm. Alussa uudenkarheat karstat voivat tuntua jäykiltä mutta siitä ne ajan myötä sitten tulevat joustavammiksi. Nämä karstat ovat puuta ja niissä on hyvän pituiset kahvat joista saa hyvän otteen.

Lankaa voi kehrätä monella tapaa. Rukki on varmasti tuttu väline, joka on kohtalaisen iso ja tilaakin vievä, nykyään on markkinoilla uudenmallisia, pienikokoisiakin rukkeja. Omistan yhden oikein antiikkisen rukin mutta en sillä oikein rohkene kokeilla nokkoslangan kehräystä, aloittelen värttinällä. Joten tämä kuvassa näkyvä, niin ikään Toikan verkkokaupasta löytynyt värttinä pääsee pian kehräämään nokkoslankaa.

Tämä Ashfordin Classic- mallinen värttinä on puuta ja ns. alapainoinen värttinä. Alapainoinen siten, että tuo puinen paino eli kehrä tulee tässä mallissa kivasti muotoillun puutangon alaosaan. Se on sitten makuasia tykkääkö käyttää ala- vai yläpainoista värttinää. Värttinän yläosassa on pieni koukku, johon kiinnitetään ns. alkulanka. Esittelen nämä työvaiheet tarkemmin, kun pääsen nokkoslangan valmistamisessa vauhtiin. 

Ashford Classic -mallisen värttinän paino on vain 90 grammaa. Paketissa tulee mukana myös englanninkieliset ja kuvalliset perusohjeet värttinän käyttöön ja pieni pala hiomapaperia, kaiketi tuo hiomapaperi on tuossa mukana vähän varulta, jos puu sattuu elämään ja sen pintaan tulisi tikkuja...

Ai että kun en meinaisi millään malttaa odottaa, että pääsen keräämään nokkosia ja tekemään niistä lankaa, samantapaisilla työvaiheilla kuin täällä meillä Suomessa jo aikoinaan tehtiin. Se muuten onkin sitten ihan omanlaisensa ja monivaiheinen työvaihe, että saa langan tekoa varten kuidut eriteltyä nokkosista. Jännä päästä kokeilemaan tätä... palaillaan taas pian, ihanaa kesäkuun loppupuolta sinulle!

Yhteistyössä:

Toika

-Kati-

Sukkalankaa ♥ Lankava

Marraskuun puolella ollaan ja nyt kyllä viimeistään alkaa tulemaan mieleen lämpimät vaateparret. Varsinkin villasukat ovat nyt in ja itse kun vieläpä käytän villasukat käytännössä loppuun niin uusien sukkien ajankohta alkaa olla aika lailla käsillä. Sukkia minulla kyllä kuluukin, koska tykkään töissäkin hipsiä pitkin ja poikin lämpimät ja paksut sukat jalassa.

Nyt esittelyyn pääsee unelmieni sukkalanka, johon ihastuin kyllä ihan saman tien, kun sain kyseisen lankapaketin postitse kotiin. Lankavan valikoimista löytyy tämä ihanuus. Eikö olekin kaunis värimaailma näissä lankakerissä!

Ja tässä kuvassa vielä langat paketissaan. Kyseessä on Lankavan Urth Uneek Sock -sukkalanka, joka on käsinvärjättyä ja sitä mukaa, kun työ etenee niin itsestään raidottuvaa. Lanka on mukavan pehmeää ja materiaalina tässä langassa onkin 75 % merinovillaa ja 25 % polyamidia.  

Tässä kuva toisesta lankakerästä, joka on nyt työn alla ja jolla olen sukkaa neulonut. Noin puolet on tästä kuvan kerästä käytetty. Kuvassa kerä on hiukan auennut niin samalla näkee hyvin tuon yhden kerän väriskaalan. 

Nämä Urth Yarns -lankoja tulee yhdessä pakkauksessa kaksi kerää joista saa sitten neulottua raidallisen sukkaparin. Värikokonaisuuksia ja vaihtoehtoja on tuolla Lankavan verkkokaupassa useita ja itse ihastuin tähän väriin nro 53. Näiden lankojen kohdalla on muuten jännä, vihreä ajatus, eli yhtä myytyä lankavyyhtiä kohti istutetaan puu Afrikkaan. ♥

Tähän lankaan soveltuvat parhaiten puikot, jotka ovat paksuudeltaan 2,25 mm - 3,25 mm.

Pääsin testaamaan tämän langan lisäksi tällaisia todella erikoisia Nekon sukkapuikkoja! Itselleni ainakin aivan uudet tuttavuudet. Tuo vihreä osa näissä puikoissa on superjoustava ja jokaisessa eri puikkokoossa onkin eri värinen tuo keskiosa. Omissa puikoissani on vihreä ja puikkojen koko on 2,5 mm.

Nekon kolmiopuikot on valmistettu bambusta. Puijot ovat mielestäni kivan tuntuiset käyttää, lämpimät käsissä ja lanka sujahtaa seuloessa näihin hyvin. Yhdessä pakkauksessa näitä kolmiopuikkoja on yhteensä kolme kappaletta. 

Fiilistelykuvia sukkaprojektistani. Tuo langan raitakuvio on kiva ja lanka on todella eläväinen värjäykseltään. Tykkään. ♥ Kolmiopuikkojen käyttö vaati itseltäni hiukkasen totuttelua mutta alun hapuilun jälkeen alkoi sujumaan ihan mukavasti ja ovat oikeastaan tosi kätevät ja mielenkiintoiset käytössä. 

Esittelen tässä vielä valmiit sukat, kunhan valmistunevat... tulee tuo raitakuvio ja langan sävy esiin. Oikein ihanaa marraskuuta sinulle ja neulomisiin! 

Ihanassa yhteistyössä:

Lankava Oy

-Kati-

Virkkaa itse matto ♥ Lankava

Käsillä tekeminen on mielestäni niin rentouttavaa ja varsinkin neulominen ja virkkaaminen ovat niitä parhaimpia oman ajan juttuja. Jotenkin aivan sukellan tuohon tekemiseen ja samalla tuleekin usein miettineeksi syntyjä syviä ihan huomaamattaan. Nyt esittelyyn pääsee ihana ja helposti käsiteltävä  materiaali ja tuolla postauksen lopussa on muuten sitten kuva tästä tuloksesta, jonka tein tällä harmaalla Lilli -ontelokuteella ja isolla 8 mm virkkuukoukulla by Lankava.

Kauhavalla sijaitseva Lankava Oy valmistaa erilaisia lankoja ja verkkokaupan valikoimissa on satoja ihania vaihtoehtoja erilaisiin käsitöihin, joissa vain mielikuvitus on rajana. Kurkkaa vaikka verkkokauppaan, jossa on erilaisia ihania lankoja ja vaikka minkälaisia käsityötarvikkeita: www.lankava.fi!

Lilli -ontelokuteen materiaalina käytetään 80 % kierrätyspuuvillaa ja 20 % polyesteriä. Kuvassa myös maton virkkaamiseen kivasti soveltuva alumiininen 8 mm virkkuukoukku, punaisessa kuosissaan. 

Lilli -ontelokude on nimensä mukaisesti onttoa ja putkimaista käsityömateriaalia, joka taipuu moneen muotoon. Itse innostuin virkkaamisesta ja oman pienen maton tekemisestä ja mietin sekä suunnittelen jo seuraavaa projektia. Tämä kude on muuten ekologista materiaalia (ihanaa!), ja se valmistetaan kierrätyspuuvillasta eli tarkemmin trikooteollisuuden leikkuujätteestä, joka muutoin menisi hukkaan. Ja ei tuo ekologisuus siihen lopu...

...vaan Lilli -ontelokudetta ei tarvitse edes erikseen värjätä tehtaalla vaan väri määräytyykin juuri tuon kierrätysmateriaalin pohjalta. Eli ei turhaa veden tai värjäyskemikaalien käyttöä, ihan mahtavaa!

Kuvassa maton alkua. Ihanaa tämä virkkaaminen ja yllättävän nopeatekoinen tällainen ontelokuteella tehty matto. Tähän omaan versiooni meni muutama ilta virkatessa. Ohje tähän mattoon löytyy niin ikään Lankavan verkkosivuilta ja siellä onkin ohjeita erilaisiin käsitöihin vaikka kuinka paljon. Omaa mattoa tekiessä hiukan muunsin ohjetta maton reunan osalta, mutta perusohjeilla pääsee pitkälle. Tässä linkki maton ohjeeseen: Juhannusruusu -matto.

Siinä se nyt on, elämäni ensimmäinen itse virkattu matto, meidän kodinhoitohuoneen lattialla. Tähän mattoon meni kaksi 1 kg kerää Lilli -ontelokudetta ja jäi hiukan ylikin. Tykkään tästä todella paljon ja seuraava projektini taitaakin olla hiukan isompi matto eteiseen. Hmm... minkähän värin sitä valitsisi! Mukavaa syksyä!  ♥

Ihanassa yhteistyössä:

Lankava Oy

-Kati-