Lankaa nokkosesta #2

Tänään on ollut pitkästä aikaa niin ihanan lämmin ja aurinkoinen kesäkeli. Aloin jo miettimään, että kerkiääkö kasvuhuoneessa tomaatit, kurkut, chilit ja muut kypsymäänkään kun on niin sateista ja koleaa mutta jospa se tästä. Tänään pääsin kuitenkin jo herkuttelemaan omilla kirsikoilla, että on sekin jo jotain. Seikkailuni nokkoskuidun maailmassa jatkuu ja nyt pääsin jo keräämään sitä kuuluisaa nokkoskuitua. Tässä tunnelmia meidän pihamaalta.

Kissakolmikkomme vanhus, Vili.

Peruna kukkii komeasti. Vielä pitäisi malttaa antaa kasvaa.

Krassi kukkii nyt näin paljon, kun poistin piilossa olleet siementen alut.

Kaunis, todella isokukkainen kärhö. Tuo väri on mielestäni niin upea.

Tänä kesänä ei ole ollut niin paljon pölyttäjiä liikkeellä kuin viime kesänä. Tämän pienen bongasin viinirypäleen lehdeltä ja tämä yksilö puhdisti niin hallitusti tuntosarviaan. Söpö, eikös. 

Ja sitten nokkosten pariin. Katkoin noin kolmekymmentä isointa nokkosta meidän pihapiiristä, jotta pääsin testaamaan kuidun irrotusta. Laitoin hanskat käteen ja lähdin ojanpientareille. Katkaisin nokkoset muutaman sentin päästä maasta ja kasasin siistiin kasaan odottamaan jatkotoimia. Nokkoskuidun irrotusta varten nokkonen voi olla joko tuore tai kuivattu. Koulukuntia on varmasti useita ja itse päädyin kokeilemaan tuoreen nokkosen käyttöä. Tuoreesta nokkosesta kuidun pitäisi irrota melko vaivattomasti.

Pala nokkosen vartta. Varsi ei polta ja siihen pystyy koskemaan paljain käsin. Lehdet on riivitty pois. Riivin lehdet käsin pitkistä nokkosista, hanskojen kanssa. Nokkonen kehruukasvina -kirja neuvoo poistamaan lehdet vetäisemällä tyvestä latvaan, koska latvasta tyveen päin vetäisy saattaa irrottaa mukanaan kuituja. Kokeilin riipiä ensin latvasta tyveen ja myös toisinpäin ja huomasin, että lehdet irtoavat paremmin juuri latvasta tyveen riivittäessä mutta kuituakin irtosi hiukan silloin tällöin. Muutamat oikein jäykät lehdenvarret, jotka eivät meinanneet irrota, katkoin sitten yksitellen vartta pitkin.

Nokkosen varsi on sisäpuoleltaan puumainen ja ydin on ontto. Itse kuidut sijaitsevat nokkosen kuorikerroksessa.

Nokkosen tuoreet varret valmiina kuidun irrotusta varten.

Irrotetut lehdet pääsevät kompostiin.

Kuidun irroitus käy melko vaivattomasti vielä tuoreesta nokkosen varresta. Kokeilin tässä useampaa tapaa. Löysin sitten itselleni sopivan työtavan. Otin nokkosen varren ja taitoin sen reippaasti noin 10 sentin päästä tyvestä. Nokkosen varsi on napakka ja taittuu tuoreena helposti katki. Vedin palan irti, jolloin kuorikerros ja kuidut irtosivat liuskoina. 

Tässä tätä  nokkosen kuorta sekä kuituakin nyt on. Tämä ei kuitenkaan vielä ole valmista kuivattunakaan värttinällä kehrättäväksi. Ensin kuivuneet kuoret täytyy puhdistaa kasviaineksesta, vahasta ja liima-aineesta, jota nokkosen varsi sisältää. Palaillaan siis taas pian!

-Kati-

Katin kirjanurkka - Nokkonen kehruukasvina

 Riikka Platonova: Nokkonen kehruukasvina, BoD 2018, 64 s.

Ihana kesäinen ilma on hellinyt viime päivinä, mukavasti on sadellutkin aina välillä. Kätevää, kun ei tarvitse sitten kastella kasvimaatakaan niin usein, kun luonto hoitaa. Odottelen jännityksellä, kun pääsen jatkamaan kokeilujani nokkoslangan parissa ja löysinkin nyt aivan uskomattoman upean tietoteoksen aiheesta. Tässäpä teille siis maistiaisia Riikka Platonovan kirjasta, Nokkonen kehruukasvina.

Nokkonen kehruukasvina -kirja on kovakantinen ja sivuja on 64. Kirja on todella kattava teos nokkoskuidun historiasta, valmistamisesta ja langan kehräämisestä ja valmistamisesta itse. Siis juurikin teos, jota olen kaivannut tätä omaakin projektiani varten. Aloitin nokkoskuituaiheisen blogisarjan vähän aikaa sitten ja sen ensimmäiseen osaan pääset tästä, jossa esittelen tarkemmin työvälineet nokkoskuiden valmistamista varten.

Nokkonen on erittäin vanha kuitukasvi, jota käytettiin myös täällä Suomessa jo kauan ennen kuin pellava ja puuvilla valtasivat markkinat. Tässä kuvassa sitä itse materiaalia kasvaa. Loppukesästä aloitan kokeilut nokkoskuidun parissa ja tarkoituksena on valmistaa itse kuitua, jonka karstaan ja josta voin sitten kehrätä lankaa värttinän avulla. Tykkään muutenkin kaikista luonnonmateriaaleista ja nokkoskuidulla on monia hyviä ominaisuuksia. Myös se, että voin valmistaa itse lankaa luonnossa kasvavasta kasvista, sellaisesta, jota löytyy oikeastaan mistä vain, niin sitä enemmän asia kiinnostaa.

Meidän kissavanhus, Vili, ihmettelee jälleen touhujani ja kuvassa maukaisee. Mustat huuletkin ovat niin töttöröllä.

Nokkonen kehruukasvina -kirjan alkupuolella on mielestäni ihan mahtavan kattavasti ja mielenkiintoisesti kerrottu nokkosen historiasta, etymologiasta ja siitä, kuinka ennen vanhaan nokkosta käytettiin kuituna. 

Kuvassa vanhoja nokkosenmuokkaustyökaluja, nokkoskuitua ja -rihmaa. Kansallismuseon  Suomalais-ugrilaiset kokoelmat.

Kirjan kuvitusta, kuvannut Riikka Platonova. Kirjassa on paljon havainnollistavia ja hyviä värikuvia. Tässä karstataan nokkoskuitua. 

Nokkosen muokkaus kuiduksi sisältää monta eri työvaihetta ja myös monta vaihtoehtoa. Käsityömäinen tapa onkin yleensä sellainen, että jokainen löytää sitten itselleen sopivan työskentelytavan. Kohta pääsen minäkin testaamaan nokkosen käsittelyä. Pysyhän kuulolla... ihan jännittää, miten käy... saankohan lankaa aikaiseksi.

Topi nauttii kesäpäivästä.

Yhteistyössä:

BoD - Books on Demand

-Kati-

Lankaa nokkosesta #1

Kohta alkaa jo heinäkuu ja kesä on nyt kukkeimmillaan. Ihana vuodenaika, ei voi muuta sanoa ja tänä vuonna ihan superlämmin ja aurinkoinen ollutkin tähän mennessä. Nyt alkaa seikkailuni luonnonkuitujen maailmassa ja tarkoituksena on kesän lopussa päästä keräämään luonnosta nokkosia ja tehdä niistä itse lankaa. Kuvassa Toikan verkkokaupasta löytyneet tarvikkeet, joilla pääsen nokkoslangan tekoon eli alapainoinen värttinä sekä karstat.

Tässäpä sitä kuituakin olisi tarjolla mutta antaahan näiden vielä kasvaa. Nokkonen on oikea "vanhan kansan kuitu", samoin kuin pellavakin ja niitä molempia on käytetty meillä täällä Suomessa kauan ja jääneet kyllä unohduksiin teollistumisen myötä. Varhaisimmat löydöt pellavakuidun käytöstä on pronssikaudelta, joka sijoittuu 1500 - 500 ennen ajanlaskun alkua. Nokkoskuidun käytöstä Suomessa on merkkejä löytynyt varsinkin rautakaudelta, joka alkoi pronssikauden jälkeen. Nokkoset kerätään kuitua varten vasta ihan loppukesästä, kun ne ovat pitkiä ja vahvavartisia, talteen kerättävä kuitu nimittäin sijaitsee nokkosen varressa.

Vili, meidän kissakolmikon vanhus tutkailee, että mitähän touhuilen taas, kun heilun pihalla kameran kanssa... tuo katse... :-)

Karstat ovat vanha käsityöväline ja yleensä näitä on käytetty ja käytetään lampaanvillan käsittelyssä. Karstojen avulla materiaalista saadaan kehruuta varten sopivan kuohkeita hahtuvia, joissa kuidut kulkevat samansuuntaisesti. Samalla myös saadaan poistettua materiaalista ylimääräiset roskat. 

Nämä karstat löytyivät Toikan valikoimasta. Kokoa näiltä löytyy 10 cm x 19 cm. Alussa uudenkarheat karstat voivat tuntua jäykiltä mutta siitä ne ajan myötä sitten tulevat joustavammiksi. Nämä karstat ovat puuta ja niissä on hyvän pituiset kahvat joista saa hyvän otteen.

Lankaa voi kehrätä monella tapaa. Rukki on varmasti tuttu väline, joka on kohtalaisen iso ja tilaakin vievä, nykyään on markkinoilla uudenmallisia, pienikokoisiakin rukkeja. Omistan yhden oikein antiikkisen rukin mutta en sillä oikein rohkene kokeilla nokkoslangan kehräystä, aloittelen värttinällä. Joten tämä kuvassa näkyvä, niin ikään Toikan verkkokaupasta löytynyt värttinä pääsee pian kehräämään nokkoslankaa.

Tämä Ashfordin Classic- mallinen värttinä on puuta ja ns. alapainoinen värttinä. Alapainoinen siten, että tuo puinen paino eli kehrä tulee tässä mallissa kivasti muotoillun puutangon alaosaan. Se on sitten makuasia tykkääkö käyttää ala- vai yläpainoista värttinää. Värttinän yläosassa on pieni koukku, johon kiinnitetään ns. alkulanka. Esittelen nämä työvaiheet tarkemmin, kun pääsen nokkoslangan valmistamisessa vauhtiin. 

Ashford Classic -mallisen värttinän paino on vain 90 grammaa. Paketissa tulee mukana myös englanninkieliset ja kuvalliset perusohjeet värttinän käyttöön ja pieni pala hiomapaperia, kaiketi tuo hiomapaperi on tuossa mukana vähän varulta, jos puu sattuu elämään ja sen pintaan tulisi tikkuja...

Ai että kun en meinaisi millään malttaa odottaa, että pääsen keräämään nokkosia ja tekemään niistä lankaa, samantapaisilla työvaiheilla kuin täällä meillä Suomessa jo aikoinaan tehtiin. Se muuten onkin sitten ihan omanlaisensa ja monivaiheinen työvaihe, että saa langan tekoa varten kuidut eriteltyä nokkosista. Jännä päästä kokeilemaan tätä... palaillaan taas pian, ihanaa kesäkuun loppupuolta sinulle!

Yhteistyössä:

Toika

-Kati-

Katin kirjanurkka - nokkosesta syötävää

Katariina Vuori: Nokkonen, herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista, Kustannus Atena 2015, 176 s.

Nokkonen, tuo monelle varsin ikävistä pistoista tuttu kasvi. En edes muista, että kuinka monesti olen itse polttanut joko näppini tai jalkani nokkosen lehtien takia mutta aika monta kertaa kuitenkin. Lapsena meillä oli kavereiden kanssa kilpailuja siitä, että kuka uskaltaa katkaista nokkosen varren katki ja irti paljain sormin. Itse olin usein leikissä mukana ja joskus tuo katkaisu onnistuikin ilman että poltti. Nokkosen varressa ei nimittäin ole poltinkarvoja, jotka tekevät kipeää, vaan poltinkarvat sijaitsevat lehdissä.

Nokkonen on kuitenkin paljon muutakin, kuin vain takapihalla kasvava pisteliäs yrtti. Nokkosta voi käyttää ravintona ja kannattaakin, sillä se sisältää jopa seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatti ja C-vitamiinia viisi kertaa enemmän kuin appelsiini. Jatkanko vielä...entäs tämä...kalsiumia on kolme kertaa enemmän kuin maidossa, siis kyseessä on oikea superkasvi.

Katariina Vuoren kirja Nokkonen, ilmestyi v. 2015 Kustannus Atenan valikoimiin ja kirjaa on yhä saatavana esimerkiksi Atenan verkkokaupasta. Ruokaohjekirjana teos on todella inspiroiva ja nokkosta käytetään resepteissä mielestäni monin innovatiivisin tavoin. Maistuisiko esimerkiksi nokkosmehu tai vaikka nokkosmuffinit? Entäpä nokkossipsit...hmm...tai nokkosenversoilla terästetty katkarapu-tofukeitto...nam!

Itse kokeilin kirjan ohjeella perinteisiä sämpylöitä, joihin hain muutamia nokkosenalkuja takapihaltamme. Ryöppäsin lehdet pikaisesti kiehuvassa vedessä ja lisäsin ne taikinaan. Nokkosen makua sämpylöihin tuli hiukan ja seuraavaan nokkossämpylätaikinaan kokeilen kuivattuja nokkosenlehtiä. Nokkonen -kirjassa opastetaan kasvin käyttöön erittäin perusteellisesti. Nokkosta voi hyödyntää koko sen kasvukauden ajan ja sitä voi myös säilöä esimerkiksi kuivaamalla tai pakastamalla.

Nokkonen -kirja tutustuttaa lukijansa nokkosen moneen käyttömahdollisuuteen. Kirja on todella monipuolinen tietopakkaus tästä joka paikan superkasvista. Ruokaohjeiden lisäksi kirjassa opastetaan nokkosen käyttöön kauneudenhoidossa ja kerrotaan kuitunokkosen uudesta tulemisesta, unohtamatta hyötyjä myös puutarhanhoidossa. Monethan muistavat vanhan kansan nokkosveden, jolla ennen vanhaan lannoitettiin puutarhan kasveja ja torjuttiin kirvoja - senkin ohje löytyy kirjasta. :-)

Yhteistyössä

Kustannus Atena

www.atena.fi

-Kati-