Katin kirjanurkka - Viiniköynnös

 Juha Karvonen: Viiniköynnös - Suomalainen viljely- ja puutarhakasvi, BoD 2022, 497 s.

Ihanaa, kun on päässyt viime aikoina jälleen puutarhahommiin, pitkän talven jälkeen. Vähän aikaa sitten tuntui vielä, että ei kevättä tule ollenkaan, kun lunta satoi vain lisää ja oli tosi kylmä ilma mutta nyt on viimein ihanan kesäistä. :-) Nyt kirjanurkassa pääsee esittelyyn itsellenikin ajankohtainen teos, Viiniköynnös - Suomalainen viljely- ja puutarhakasvi.

Viiniköynnös - Suomalainen viljely- ja puutarhakasvi on kovakantinen ja lähes 500 -sivuinen tietoteos. 

 

 

Kirjan sisältö on erittäin kattava. Tämä kirja on hyvä tietoteos kaikille, joita kiinnostaa viinirypäleiden kasvatus, hoito sekä myös vaikkapa ihan viinintuotanto. Meillä kasvaa kaksi erilaista viinirypälettä, lajikkeet Somerset Seedless ja Hazaine Slatkii. Köynnökset kasvavat ulkosaunan seinää pitkin ja viime vuonna saimme niistä satoakin aika mukavasti.

 

Lisää kirjan sisältöä. Kirjassa on mielenkiintoista tietoa paljon. Maapallon viinitarhojen yhteinen pinta-ala oli v. 2015 tilaston mukaan n. 76 000 neliökilometriä. Se on noin 1/4 Suomen maapinta-alasta.

 

Viiniköynnöksen leikkaaminen on tärkeää, jotta saadaan paremmin satoa eli viinirypäleitä. Leikkauksella voidaan myös pitää köynnöksen kasvu aisoissa.

 

Viiniköynnöstä voidaan kasvattaa harrastuksena tai myös ammattimaisesti. Viiniköynnös pitää kovasti kasvupaikaksi auringonvalosta ja kasvupaikan olisi hyvä olla myös suojainen. Kasvupaikaksi kannattaa valita hyvin läpäisevä maa, jossa on riittävästi humusta ja ravinteita. 

 

 

Meillä viiniköynnökset kasvavat vanhan ulkosaunan seinää pitkin. Lehdet ovat nyt tässä vaiheessa eli vasta kohta aukeamassa. Maaperä tuossa paikassa on hiekansekainen multamaa. Viiniköynnös tarvitsee paljon vettä ja kastelusta tulee huolehtia kuivina kausina. 

 

Topi-kissa nauttii auringosta. Tällaisia tunnelmia kirjanurkasta tällä kertaa. Ihanaa toukokuuta sinulle ja palaillaan taas pian!

 

 

 T:Kati

Katin kirjanurkka - Pellavan lumoissa

Riikka Platonova: Rihmat, langat ja kuteet omin hyppysin, Books on Demand 2017, 56 s.

Tämä kesä on ollut kyllä mielenkiintoinen. Olen innostunut nokkoskuidusta oikein toden teolla ja vieläkin on siis parhaillaan menossa kokeiluvaihe josta täällä blogissakin olen jutustellut ja esitellyt. Pian pääsen kuitenkin jo nokkoskuidun muokkaamisessa langaksi eteenpäin eli kehräämisvaiheeseen ja tuolla hyllyllä nuo Toikan värttinä ja karstat odottelevat, että pääsevät tosi toimiin. Nyt esittelyyn pääsee Riikka Platonovan kirja; Rihmat, langat ja kuteet omin hyppysin.

Rihmat, langat ja kuteet omin hyppysin -kirja ilmestyi vuonna 2017 ja sen jälkeen Platonovan teos, Nokkonen kehruukasvina näki päivänvalon v. 2018. Molemmat kirjat ovat ihan mahtavia tietoteoksia ja oppaita luonnonkuiduista kiinnostuneelle. Kuvassa Rihmat, langat ja kuteet omin hyppysin -kirjan sisältöä.

Kirja on paneutunut pellavan käsittelemiseen mutta antaa hyviä vinkkejä myös karstaamiseen ja kehräämiseen niin värttinällä kuin rukillakin. Kirjan avulla löydät konstit pellavan käsittelyyn ja siihen, kuinka voit itse valmistaa lankaa pellavasta aina siemenen kylvöstä alkaen.

Kun näin Topi -kissamme nukkuvan yhdellä sohvallamme ja tuon valtavan karvamäärän, joka sohvan karkeaan kankaaseen on jälleen Topista tarttunut - ajattelin, että nytpä saisi sopivasti materiaalia myös kehräämiseen, hih! Ei muuta kuin langan tekoon... itse asiassa kissojen ja koirien karvaahan käytetään langan materiaalina, eikö kuulostakin jännältä, olisikohan tuossa seuraava kokeilun aihe. 

Rihmat, langat ja kuteet omin käsin -kirjassa on runsas ja erityisen havainnollistava kuvitus. Tykkään aina kun kuvitusta on runsaasti ja ne auttavat hahmottamaan näitä työvaiheita aina niin hyvin.

Suomessa pellavaa on vieljelty jo kauan ja pellava syrjäyttikin sitten lopulta myös nokkosen, jota käytettiin langan materiaalina pitkään, ennen kuin runsaskuituisempi pellava saapui Suomeen. Kirja kertoo, että Lounais-Suomessa on viljelty pellavaa ainakin 400 - 800 -luvulta lähtien. Mielenkiintoista tietoa ja plussaa näille molemmille Platonovan teoksille tuokin juuri tämä historian, tapojen ja kulttuuriperinteen jakaminen meille lukijoille niin nokkosesta kuin nyt pellavastakin. Mielenkiintoista tietoa.

Nyt odottelen, että ilmat hiukan kuivahtavat eikä sataisi niin paljon, koska sitten pääsen viimein nokkoskuidun pariin ja kokeilemaan karstausta ja ehkä myös kehräämistäkin. Mitenkähän kuitujen käykään, saas nähdä... ihanaa elokuun alkua ja palaillaan! 

Yhteistyössä:

BoD - Books on Demand

-Kati-

Katin kirjanurkka - Nokkonen kehruukasvina

 Riikka Platonova: Nokkonen kehruukasvina, BoD 2018, 64 s.

Ihana kesäinen ilma on hellinyt viime päivinä, mukavasti on sadellutkin aina välillä. Kätevää, kun ei tarvitse sitten kastella kasvimaatakaan niin usein, kun luonto hoitaa. Odottelen jännityksellä, kun pääsen jatkamaan kokeilujani nokkoslangan parissa ja löysinkin nyt aivan uskomattoman upean tietoteoksen aiheesta. Tässäpä teille siis maistiaisia Riikka Platonovan kirjasta, Nokkonen kehruukasvina.

Nokkonen kehruukasvina -kirja on kovakantinen ja sivuja on 64. Kirja on todella kattava teos nokkoskuidun historiasta, valmistamisesta ja langan kehräämisestä ja valmistamisesta itse. Siis juurikin teos, jota olen kaivannut tätä omaakin projektiani varten. Aloitin nokkoskuituaiheisen blogisarjan vähän aikaa sitten ja sen ensimmäiseen osaan pääset tästä, jossa esittelen tarkemmin työvälineet nokkoskuiden valmistamista varten.

Nokkonen on erittäin vanha kuitukasvi, jota käytettiin myös täällä Suomessa jo kauan ennen kuin pellava ja puuvilla valtasivat markkinat. Tässä kuvassa sitä itse materiaalia kasvaa. Loppukesästä aloitan kokeilut nokkoskuidun parissa ja tarkoituksena on valmistaa itse kuitua, jonka karstaan ja josta voin sitten kehrätä lankaa värttinän avulla. Tykkään muutenkin kaikista luonnonmateriaaleista ja nokkoskuidulla on monia hyviä ominaisuuksia. Myös se, että voin valmistaa itse lankaa luonnossa kasvavasta kasvista, sellaisesta, jota löytyy oikeastaan mistä vain, niin sitä enemmän asia kiinnostaa.

Meidän kissavanhus, Vili, ihmettelee jälleen touhujani ja kuvassa maukaisee. Mustat huuletkin ovat niin töttöröllä.

Nokkonen kehruukasvina -kirjan alkupuolella on mielestäni ihan mahtavan kattavasti ja mielenkiintoisesti kerrottu nokkosen historiasta, etymologiasta ja siitä, kuinka ennen vanhaan nokkosta käytettiin kuituna. 

Kuvassa vanhoja nokkosenmuokkaustyökaluja, nokkoskuitua ja -rihmaa. Kansallismuseon  Suomalais-ugrilaiset kokoelmat.

Kirjan kuvitusta, kuvannut Riikka Platonova. Kirjassa on paljon havainnollistavia ja hyviä värikuvia. Tässä karstataan nokkoskuitua. 

Nokkosen muokkaus kuiduksi sisältää monta eri työvaihetta ja myös monta vaihtoehtoa. Käsityömäinen tapa onkin yleensä sellainen, että jokainen löytää sitten itselleen sopivan työskentelytavan. Kohta pääsen minäkin testaamaan nokkosen käsittelyä. Pysyhän kuulolla... ihan jännittää, miten käy... saankohan lankaa aikaiseksi.

Topi nauttii kesäpäivästä.

Yhteistyössä:

BoD - Books on Demand

-Kati-