Sami Karjalainen: Suomen leppäkertut, Docendo 2020, 256 s.
Tänään vietetään helmikuun viimeistä päivää ja samalla onkin myös pitkästä aikaa karkauspäivä. Tänään on ollut kyllä upea päivä sään puolesta, aurinko on paistanut kauniisti koko päivän ja mieheni kanssa jo fiilisteltiin tulevaa kesää. Ihanaa, vielä vähän aikaa kuitenkin pitänee odotella.
Blogin kirjanurkassa pääsee nyt esittelyyn Docendon uutuuskirja, joka vie lukijansa mielenkiintoiselle matkalle leppäkerttujen maailmaan. Kyseessä on Sami Karjalaisen teos, Suomen leppäkertut. Innostuin kirjasta todella, kun tämän bongasin, minulla on nimittäin aivan erityisen paljon lapsuusmuistoja näiden hyönteisten parissa.
Ja millaisia muistoja onkaan... no ihania. Olenkin täällä aiemmin kertonut, kuinka lähes kaikki lapsuuteni kesät menivät Jyväskylässä mummoni siirtolapuutarhamökillä ja siellä aluetta ympäröivillä metsissä liikuskellessa. No, metsissä en leppäkerttuja bongaillut silloin, vaan esimerkiksi mökin pihamaalla näitä otuksia oli -ja paljon. Varsinkin koko mökkialueen asukkaiden yhteinen perunamaa oli aivan pullollaan leppäkerttuja, ainakin lapsuuteni aikaan.
Sami Karjalainen on tietokirjailija ja tekniikan tohtori, joka on aiemminkin julkaissut useita kirjoja hyönteisiin liittyen. Esimerkiksi Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit sekä rantojen hyönteiset -kirjat ovat Karjalaisen tuotantoa. Kuvassa nyt esiteltävän Suomen leppäkertut -kirjan sisältöä.
Kirkaankeltainen Ahopirkko.
Pidän tämän Suomen leppäkertut -kirjan selkeästä ulkomuodosta. Kuvat ovat isoja ja valkeaa taustaa vasten todella miellyttäviä katsella. Kuvat ovat pääsääntöisesti kirjan kirjoittajan Sami Karjalaisen ottamia. Hyönteisten yksityiskohdat ja piirteet tulevat hienosti esiin. Myös jokainen yksilö ja laji on kuvattu eri kehitysvaihein. Kuvassa se kaikkein tutuin leppäkerttulaji; Seitsenpistepirkko ja tuosta levinneisyyskartasta huomaa, että tätä lajia esiintyy koko Suomessa.
Leppäkerttu on melkoinen peto, se kun syö jopa 50 kirvaa päivässä. Myös vihollisia näillä söpöillä kuoriaisilla on. Linnut ja sudenkorennot napsivat leppäkerttuja ja on olemassa myös loispistiäisiä, jotka käyttävät leppäkerttuja hyväkseen lisääntyäkseen... hmm... luehan lisää kirjasta, tarinat näistä loisista ovat kuin suoraan tieteiselokuvasta.
Ehkä söpöin kuva, jonka kirjasta bongasin. Itse miellyn aina tällaisiin "outouksiin" mutta on tämä kuva kyllä aivan ihana ja en tiennyt tällaisesta käytöksestä aiemmin mitään. :-). Tässä kuvassa on Tuomipisarapirkko, joka uhattuna voi näytellä kuollutta, jolloin se vetää päänsä suojaan etuselän alle. Tämä käytös on leppäkertuille ominaista. (Kuva: Sami Karjalainen)
Kirjan aukeama. Selkeää taittoa, eikö! Lajin tunnistaminen on miellyttävää ja eri kehitysvaiheet selkeästi kuvattu.
Tässä yksi harvinaisimmista Suomessa koskaan tavatuista leppäkertuista. Karvapeitteinen Konupikkupirkko, jota on Suomessa tavattu vain kerran, kesäkuussa 1985 Hausjärven Hautalankulmalta. Yksilön löysi autohaavin avulla Ilpo Rutanen. Konupikkupirkkoa on havaittu Suomen lisäksi myös Venäjällä, Itavallassa sekä Slovakiassa.
Tämä tietokirja leppäkertuista on todella upea teos ja sisältää paljon erinomaista kuva-aineistoa. Vink, vink, myös oiva idea lahjaksi leppäkertuista ja hyönteisten maailmasta kiinnostuneille! Ei muuta kuin kesää odotellessa niin pääsee bongaamaan näitä söpöläisiä.
Yhteistyössä:
-Kati-
