Näytetään tekstit, joissa on tunniste docendo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste docendo. Näytä kaikki tekstit

3.11.2024

Jovelan joulukirja ♥ Suloinen juhla itse tehden

 Jovelan Johanna (kirjoittaja) & Annabelle Antas (valokuvaaja) Jovelan joulukirja - Suloinen juhla itse tehden, Docendo 2024, 160 s.
 
Kirja saatu: Docendo ♥ Laitoin eilen värikkäät jouluvalot ikkunaan, ne tuovat niin kivasti valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Tähän aikaan on ihana fiilistellä ja tämä Jovelan joulukirja - Suloinen juhla itse tehden vie ihanalle matkalle joulun tunnelmaan.
 
 
Kirja on kovakantinen ja sivuja on 160. Kirjan kuvamaailma on lumoava. ♥

 
Jovelan joulukirja - Suloinen juhla itse tehden -kirjan sisältöä. Ihanaa, kun tämä kirja on niin monipuolinen. Sisällöstä löytyy mm. kädentaitoja, valmistusohjeita tarjottaviin sekä esimerkiksi ideoita kodin jouluiseen sisustukseen... eli kaikkea tunnelmallista ja ihanaa. 
 
 
 
Kirjassa on useita ohjeita ruoanlaittoon ja leivontaan. Tässä yksi kirjan kuvista, söpön näköiset Suklaakäpykeksit. Ohje vaikuttaa melko helppotekoiselta ja näiden resepti pääseekin  nyt meillä kokeiluun.
 
 
Joulun ajassa on kyllä jotain jännittävää ja taianomaista. On ollut mukava muokata viime vuosina oman perheen joulu sellaiseksi omannäköiseksi. Jouluaattona sitten katsellaan telkasta yleensä Lumiukko -piirretty ja tunnelmoidaan kynttilöitä polttaen ja saunoen. Ihanaa joulun odotusta sinulle ja palaillaan taas pian! ♥

 
t:Kati

1.2.2023

Katin kirjanurkka - Kansallispuistot - Maamme luonnon helmet

Tea Karvinen: Kansallispuistot - Maamme luonnon helmet, Docendo 2022, 271 s.
 
Kirja saatu: Docendo ♥ Huomenna alkaa jo helmikuu. Täällä on tullut lunta aivan hurjasti ja on kyllä kiva, kun lämpötila on tuolla muutaman pakkasasteen hujakoilla. Saa nähdä, tuleeko niitä paukkupakkasia enää tänä talvena. Nyt esittelyyn pääsee teos, joka vei minut ja puolisoni jo kesän kotimaan matkasuunnitelmien pariin. Kyseessä on Tea Karvisen Kansallispuistot - Maamme luonnon helmet.


Luonto merkitsee itselleni todella paljon. Oma sielunmaisemani on luonnonmukainen ja vanha koivumetsä tai muu lehtipuumetsä, jossa kasvaa heinikkoa ja kukkia. Puolisollani se taas on lapin tunturimaisemaa tai kalliota mäntypuineen. Jokaisella on se oma sielunmaisemansa. Vanhoja luonnonmukaisia metsiä löytyy nykyään aika vähän, mikä on todella harmi, mutta kansallispuistot tarjoavat onneksi vielä ympäristön, jossa tuntee olevansa "kotona".
 
 
Kansallispuistot - Maamme luonnon helmet on upea valokuva- ja tietoteos kaikille luonnonharrastajille ja matkaajille. Kirjassa on myös upea kuvitus, jonka mukana pääsee näkemään Suomen kauniin luonnon monimuotoisuuden. Kuvassa näkyy kirjassa käsiteltävät kansallispuistot kartalla.
 
 
Ja tässä kaikki kirjan kansallispuistot lueteltuna, joita on Suomessa kaikkiaan 41 kappaletta. Kirja vie lukijansa upealle kuvamatkalle ja kertoo myös kunkin kansallispuiston tarinan, erityispirteet sekä upeimmat kohteet. Tea Karvisen ottamat kirjan kuvat ovat mielestäni aivan upeita ja samalla ne myös selkiyttävät puistojen luonnetta.

 
Kansallispuistoista kerrotaan selkeästi ja jokaisen kohdalla on infolaatikko, josta saa mukavastiselkeän kuvan mm. puiston sijainnista sekä sen pinta-alasta.



Kuvassa Rokuan kansallispuistosta kertova aukeama. Rokuan kansallispuisto on perustettu 1956 ja se on Suomen kolmanneksi pienin kansallispuito. Pinta-alaltaan Rokua on 17 neliökilometriä. Rokualla kulkee n. 20 kilometrin pituinen, kuvan mukainen hiekkainen harju- ja dyynimuodostelma. Tuonne ajattelimme matkata puolisoni kanssa jo perinteeksi muodostuneella retkeilyreissullamme ja matkaan käymme tulevana kesänä. Voi että, kun tuo kuvan polkukin on niin kutsuva, olisipa jo kesä.

 
Ihania lukuhetkiä sinulle ja palaillaan taas pian! ♥
 
 
t:Kati

29.2.2020

Katin kirjanurkka - Suomen leppäkertut

Sami Karjalainen: Suomen leppäkertut, Docendo 2020, 256 s.

Tänään vietetään helmikuun viimeistä päivää ja samalla onkin myös pitkästä aikaa karkauspäivä. Tänään on ollut kyllä upea päivä sään puolesta, aurinko on paistanut kauniisti koko päivän ja mieheni kanssa jo fiilisteltiin tulevaa kesää. Ihanaa, vielä vähän aikaa kuitenkin pitänee odotella.


Blogin kirjanurkassa pääsee nyt esittelyyn Docendon uutuuskirja, joka vie lukijansa mielenkiintoiselle matkalle leppäkerttujen maailmaan. Kyseessä on Sami Karjalaisen teos, Suomen leppäkertut. Innostuin kirjasta todella, kun tämän bongasin, minulla on nimittäin aivan erityisen paljon lapsuusmuistoja näiden hyönteisten parissa.


Ja millaisia muistoja onkaan... no ihania. Olenkin täällä aiemmin kertonut, kuinka lähes kaikki lapsuuteni kesät menivät Jyväskylässä mummoni siirtolapuutarhamökillä ja siellä aluetta ympäröivillä metsissä liikuskellessa. No, metsissä en leppäkerttuja bongaillut silloin, vaan esimerkiksi mökin pihamaalla näitä otuksia oli -ja paljon. Varsinkin koko mökkialueen asukkaiden yhteinen perunamaa oli aivan pullollaan leppäkerttuja, ainakin lapsuuteni aikaan.


Sami Karjalainen on tietokirjailija ja tekniikan tohtori, joka on aiemminkin julkaissut useita kirjoja hyönteisiin liittyen. Esimerkiksi Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit sekä rantojen hyönteiset -kirjat ovat Karjalaisen tuotantoa. Kuvassa nyt esiteltävän Suomen leppäkertut -kirjan sisältöä.


Kirkaankeltainen Ahopirkko.


Pidän tämän Suomen leppäkertut -kirjan selkeästä ulkomuodosta. Kuvat ovat isoja ja valkeaa taustaa vasten todella miellyttäviä katsella. Kuvat ovat pääsääntöisesti kirjan kirjoittajan Sami Karjalaisen ottamia. Hyönteisten yksityiskohdat ja piirteet tulevat hienosti esiin. Myös jokainen yksilö ja laji on kuvattu eri kehitysvaihein. Kuvassa se kaikkein tutuin leppäkerttulaji; Seitsenpistepirkko ja tuosta levinneisyyskartasta huomaa, että tätä lajia esiintyy koko Suomessa.


Leppäkerttu on melkoinen peto, se kun syö jopa 50 kirvaa päivässä. Myös vihollisia näillä söpöillä kuoriaisilla on. Linnut ja sudenkorennot napsivat leppäkerttuja ja on olemassa myös loispistiäisiä, jotka käyttävät leppäkerttuja hyväkseen lisääntyäkseen... hmm... luehan lisää kirjasta, tarinat näistä loisista ovat kuin suoraan tieteiselokuvasta.


Ehkä söpöin kuva, jonka kirjasta bongasin. Itse miellyn aina tällaisiin "outouksiin" mutta on tämä kuva kyllä aivan ihana ja en tiennyt tällaisesta käytöksestä aiemmin mitään. :-). Tässä kuvassa on Tuomipisarapirkko, joka uhattuna voi näytellä kuollutta, jolloin se vetää päänsä suojaan etuselän alle. Tämä käytös on leppäkertuille ominaista. (Kuva: Sami Karjalainen)


Kirjan aukeama. Selkeää taittoa, eikö! Lajin tunnistaminen on miellyttävää ja eri kehitysvaiheet selkeästi kuvattu.


Tässä yksi harvinaisimmista Suomessa koskaan tavatuista leppäkertuista. Karvapeitteinen Konupikkupirkko, jota on Suomessa tavattu vain kerran, kesäkuussa 1985 Hausjärven Hautalankulmalta. Yksilön löysi autohaavin avulla Ilpo Rutanen. Konupikkupirkkoa on havaittu Suomen lisäksi myös Venäjällä, Itavallassa sekä Slovakiassa.


Tämä tietokirja leppäkertuista on todella upea teos ja sisältää paljon erinomaista kuva-aineistoa. Vink, vink, myös oiva idea lahjaksi leppäkertuista ja hyönteisten maailmasta kiinnostuneille! Ei muuta kuin kesää odotellessa niin pääsee bongaamaan näitä söpöläisiä. 


Yhteistyössä:


-Kati-

15.6.2019

Katin kirjanurkka - Perhosista korentoihin

Jussi Murtosaari: Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot, Docendo 2019, 256 s.

Nyt on taas se aika vuodesta kun pihamaalla pörisee vaikka minkälaisia otuksia ja ötököitä. Olen innoissani varsinkin ihan selkeästä pölyttäjien määrän kasvusta verrattuna pariin viime vuoteen... ehkäpä tuo omenasato olisi tänä syksynä runsaampi, kuin parina edellisenä. :-) Sitä odotellessa...


Olen varmasti useamman kerran maininnut listan villeistä otuksista, joista tykkään ja tähän listaani, johon kuuluvat lepakot, korpit ja sammakot, kuuluu myös todella vahvasti sudenkorennot. Meillä pörrää nimittäin pihalla supersuuria korentoja ja ne ovat todella hellyyttävän näköisiä. 



Voisikohan se olla tämä laji, punasyyskorento, joka pörrää meidänkin pihamaalla...


Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot -kirja on kovakantinen ja upeine kuvineen mainio tunnistuopas. Kirja esittelee kaikki maassamme tavatut 122 päiväperhos- ja 62 sudenkorentolajia.


Tässäkin tuttu otus, viime vuonna oli meillä tillin kukinnoissa. Kyseessä on ritariperhosen tooukka. Kaunis, eikö!


Suomen päiväperhoset ja sudenkorennot -kirja on jaoteltu kahteen osaan, päiväperhoset ja sudenkorennot.


Ei muuta kuin ulos ja tutkimaan näiden upeiden hyönteisten suurta maailmaa!


Yhteistyössä:


-Kati-

6.6.2019

Katin kirjanurkka - Kissan koulutusopas

Sarah Ellis & John Bradshaw: Kissan koulutusopas, Docendo 2019, 308 s.

Voi, mikä söpöläinen tuossa kirjan kannessa onkaan! En oikeasti tiedä, mistä tämä oma kissoihin retkahtamiseni on alkanut mutta olen siis ihan pienestä asti ollut kissojen lumoissa. Nyt tällä hetkellä meillä on kolme ihanaa kollia, Vili, Topi ja Pena...kaikki leikattuja sellaisia, ja tuo kolmikko tuo kyllä paljon iloa elämään.


Kissakolmikkomme vanhin ja lauman kuningas, Vili.


Siksi olinkin jälleen niin innoissani, kun löysin tämän kirjan Docendon verkkokaupasta, kyseessä on nimittäin Kissan koulutusopas, jossa on sivuja peräti yli 300! 


Hmmm, aluksi aloin miettimään, että voisinko oikeasti minäkin saada näitä meidän kissoja tekemään jotain, jota voisin heille kouluttaa. Pena varsinkin on sellainen oikea oman tiensä kulkija, oikein omapäinen, ja oikein laittaa aina vastaan, jos teemme jotain hänen ylpeydelleen käyvää. Kuten vaikka jos nostamme Penan sohvalle nukkumaan, niin ei... ei varmasti käy vaan Pena tulee sohvalle silloin, kun itse haluaa eikä silloin, kun me hänet laitamme siihen. Tällainen käytös on varmasti monille kissojen kera asustaville tuttua.


Nuorimmaisemme, Pena... oikea herra omapäinen ja söpöilee tarvittaessa. 


Kissan koulutusopas on mielestäni todella kattava ja kirjassa on paljon ohjeita, tietoa ja ideoita kissan käyttäytymisestä ja opettamisesta.



Kissatkin siis oppivat tekemään temppuja, kuten antavat käpälän sitä pyydettäessä... tai vaikka istuvat tai käyvät maaten, aivan kuten koiratkin. Kissojen kohdalla tuo lähestymistapa oppimiseen tuntuu olevan mielenkiintoinen, pohjautuen kissamaisuuteen. Mitä tuo kissamaisuus pitää sitten sisällään... no itsenäisyyttä, inhoa kaikenlaisia mullistuksia ja sosiaalisia muutoksia kohtaan sekä viehtymys metsästämiseen.


Topi nauttii helteestä.


Ei muuta kuin kissamaisia lukuhetkiä kirjan parissa! :-)


Yhteistyössä:


-Kati-