Klassikko: Minä, Lewis Trondheim

 Lewis Trondheim: Minä, Lewis Trondheim, Asema Kustannus (ranskankiel. alkuteos 1995), 160 s.

Ihanaa joulukuun alkua sinulle. Niin tämä aika vaan menee nopeasti ja kohta on kuluva vuosi 2022 paketissa. Mutta nyt ensin joulun aika lähestyy ja olen laitellut kotia jo vähän joulutunnelmaan. Täällä on luettu jälleen myös sarjakuvia ja voi että, millainen klassikkoteos pääsikään luettavaksi. Mainio ja välillä hykerryttäväkin; Minä, Lewis Trondheim.

 

 

Minä, Lewis Trondheim ilmestyi alunperin Ranskassa vuosina 1993-1994 erillisinä lehtinä. Lewis Trondheim käy tässä sarjakuvaomaelämäkerrassaan läpi elämää eläinhahmojen kautta. Luin tämän sarjakuvan samalta istumalta, kun en malttanut jättää tätä kesken, niin vetävä tämän tarina ja kuvakieli olivat. Nauroin välillä ääneen ja välillä luin miettien syntyjä syviä... aivan upea teos. Minä, Lewis Trondheim on pehmeäkantinen, mustavalkoinen ja sivuja tässä sarjisten klassikossa on 160.

 

 

Olen aina tykännyt lukea. Sarjakuvat ovat vieneet mennessään jo ihan sieltä lapsuudesta, ensin tulivat Aku Ankka, Peukaloisen retket, Karvinen ja sitä mukaa sarjisten maailma syveni.  Sitä on vuosien varrella päässyt sarjakuvien mukana mitä ihmeellisimpiin ja erilaisiin maailmoihin ja se on aina yhtä yllätyksellistä ja ihanaa. Tämä sarjakuva Minä, Lewis Trondheim muuten löytyy Asema Kustannuksen verkkokaupasta. Asema Kustannus onkin erikoistunut juurikin sarjakuviin. Kurkkaa Asema Kustannuksen verkkokauppaan vaikkapa tästä.

Minä, Lewis Trondheim on mielestäni todella rehellinen teos. Rehellisyys ja aitous tekevät tästä kirjasta myös mukaansa vievän. Välillä ollaan todella syvissä vesissä ja välillä taas lukiessaan kirjaa, tuntee päähahmon mielen keveyden ja ilon. Piirrosjälki on mielestäni miellyttävää silmälle ja kekseliästäkin. Ihania lukuhetkiä sinulle ja muuten, vink, vink... tämähän on myös joululahjaidea. Palaillaan taas. ♥

t:Kati

Katin kirjanurkka - Minä olen saari

 Mika Lietzén: Minä olen saari, Asema 2018, 72 s.

*Kirja saatu: Asema Kustannus* Olen ollut näin syksyn kynnyksellä jälleen lukemisen pauloissa. Syksyn aika tuo mukanaan pimeneviä iltoja ja mikäs sen mukavampaa puuhaa, kuin lukeminen ja no, allekirjoittaneella villasukkien kutominen kuuluu myös niihin perinteisiin syksyn puuhiin. Nyt täällä kirjanurkassa pääsee esiteltäväksi kuvassa komeileva sarjakuva, Minä olen saari... ja on muuten ihanaa päästä esittelemään teille välillä myös sarjakuvaa.

Sarjakuva on yksi ilmaisun muoto, joka onkin aika jännä. Tavallista, kuvatonta kirjaa ja sen tekstiä lukiessa oma mielikuvitus kokoaa kuvat mieleen. Tuntuu, että sarjakuva onkin omalla tavallaan kuin elokuva, joka johdattaa katsojansa - ja myös lukijansa - maailmoihin, joita ei itse ehkä osaisi edes kuvitellakaan. Näin kävi minulle lukiessani Mika Lietzénin Minä olen saari -sarjakuvaa. Tämä upea teos löytyy Asema Kustannuksen verkkokaupasta ja kustantamo onkin erikoistunut juurikin sarjakuviin.  

Minä olen saari on kertomus jota en nyt tarkemmin avaa, jotta saat itse tuta tämän tarinan - mutta oli kyllä hieno kokemus ja pidin tästä teoksesta paljon. Myös Lietzénin tyyli puhuttelee, se miellyttää silmää ja on välillä sykähdyttävän kekseliäs ja välillä taas suorastaan kaunis. Lietzén yhdistää tässä tarinassa upeasti myös myyttistä maailmaa nykypäivään ja se luo tarinaankin samalla kerroksia ja mielikuvitus pääsee ihan uusiinkin uomiinsa. Ahmin tämän kirjan kerralla, kun en malttanut jättää kesken. Tällaisilla tunnelmilla syksyyn ja ihanaa syksyn aikaa muuten myös sinulle ja lukuiloa- Palaillaan taas pian, ehkäpä sarjakuvien merkeissä silloinkin! 

t:Kati