Klassikko: Minä, Lewis Trondheim

 Lewis Trondheim: Minä, Lewis Trondheim, Asema Kustannus (ranskankiel. alkuteos 1995), 160 s.

Ihanaa joulukuun alkua sinulle. Niin tämä aika vaan menee nopeasti ja kohta on kuluva vuosi 2022 paketissa. Mutta nyt ensin joulun aika lähestyy ja olen laitellut kotia jo vähän joulutunnelmaan. Täällä on luettu jälleen myös sarjakuvia ja voi että, millainen klassikkoteos pääsikään luettavaksi. Mainio ja välillä hykerryttäväkin; Minä, Lewis Trondheim.

 

 

Minä, Lewis Trondheim ilmestyi alunperin Ranskassa vuosina 1993-1994 erillisinä lehtinä. Lewis Trondheim käy tässä sarjakuvaomaelämäkerrassaan läpi elämää eläinhahmojen kautta. Luin tämän sarjakuvan samalta istumalta, kun en malttanut jättää tätä kesken, niin vetävä tämän tarina ja kuvakieli olivat. Nauroin välillä ääneen ja välillä luin miettien syntyjä syviä... aivan upea teos. Minä, Lewis Trondheim on pehmeäkantinen, mustavalkoinen ja sivuja tässä sarjisten klassikossa on 160.

 

 

Olen aina tykännyt lukea. Sarjakuvat ovat vieneet mennessään jo ihan sieltä lapsuudesta, ensin tulivat Aku Ankka, Peukaloisen retket, Karvinen ja sitä mukaa sarjisten maailma syveni.  Sitä on vuosien varrella päässyt sarjakuvien mukana mitä ihmeellisimpiin ja erilaisiin maailmoihin ja se on aina yhtä yllätyksellistä ja ihanaa. Tämä sarjakuva Minä, Lewis Trondheim muuten löytyy Asema Kustannuksen verkkokaupasta. Asema Kustannus onkin erikoistunut juurikin sarjakuviin. Kurkkaa Asema Kustannuksen verkkokauppaan vaikkapa tästä.

Minä, Lewis Trondheim on mielestäni todella rehellinen teos. Rehellisyys ja aitous tekevät tästä kirjasta myös mukaansa vievän. Välillä ollaan todella syvissä vesissä ja välillä taas lukiessaan kirjaa, tuntee päähahmon mielen keveyden ja ilon. Piirrosjälki on mielestäni miellyttävää silmälle ja kekseliästäkin. Ihania lukuhetkiä sinulle ja muuten, vink, vink... tämähän on myös joululahjaidea. Palaillaan taas. ♥

t:Kati

Katin kirjanurkka - Suomalaiset kodinhaltiat

Martti Haavio: Suomalaiset kodinhaltiat, 2. painos, SKS Kirjat 2021, 603 s.

Kesä on mennytkin tosi nopeasti, mutta mikä ihaninta, niin on saanut kyllä nauttia ihan uskomattoman upeista ja lämpimistä keleistä. Välillä on ollut niin tukahduttavan lämmintä, että ulkona ei ole pystynyt olemaan kovinkaan kauaa, joten silloin olen päässyt uppoutumaan kirjojen pariin ihan hyvällä omallatunnolla. Tänä kesänä olen ollut Haavion lumoissa ja nyt esittelyyn pääsee oikea klassikkoteos ja juhlapainos. Kyseessä on Martti Haavion Suomalaiset kodinhaltiat, joka sai toisen painoksensa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ansiosta.

Suomalaiset kodinhaltiat on kansanuskon ja tarinatutkimuksen klassikko, reilut 600-sivuinen teos, joka ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1942. 

Haavio vie matkalle suomalaisten kodinhaltioiden ja mytologian maailmaan. Kirjassa on paljon kerättyjä uskomuksia ja tarinoita erilaisista kodinhaltioista, kuten esimerkiksi haltiaeläimistä.

Kirja on näköispainos ja tarinoita on hauska lukea. Mielestäni parasta antia on juurikin tuo tarinoiden samankaltaisuus, hiukan eri vivahtein, riippuen paikkakunnasta, mistä tarinat onkaan kerätty. Martti Haavio oli kansanrunouden ja mytologian tutkija ja tunnettu myös salanimestään P. Mustapää, jolla hän julkaisi runoja.

Kirjassa on useita karttoja, joihin on merkitty alueita, joissa tietty uskomus elää tai missä tietty tarina vaikkapa toistuu. Tässä karttakuva hiisi-perinteen levinneisyydestä. Omasta lapsuudesta, Keski-Suomessa, muistan tuon hiisitarinan. Vesihiisi tuntui olevan pelottava olio ja sillä peloteltiin meitä lapsia, ettemme menisi kaivon tai veden lähelle. Muistan, kun mietin lapsena, että miltähän tuo hiisi mahtaa näyttää.

Suomalaisessa mytologiassa ja uskomuksissa on haltioita vaikka kuinka paljon ja myös tässä kirjassa niitä käsitellään hyvin seikkaperäisestikin. Saunoissa, taloissa, uuneissa, navetoissa ja riihissäkin on ollut omat haltiansa ja monessa muussa paikassa. Ihania tarinoita ja uskomuksia!

Ihania lukuhetkiä ja lämpimiä kesäpäiviä sinulle!

t: Kati

Katin kirjanurkka - Väinämöinen

Martti Haavio: Väinämöinen - Suomalaisten runojen keskushahmo, SKS Kirjat 2021, 2. painos, 357 s.

Lasituvan blogin kirjanurkkani on jo vuosia saanut esiteltäväkseen mitä upeampia teoksia. Kirjat, joita olen täällä "nurkassani" esitellyt, ovat itselleni merkityksellisiä ja siksi nämä esiteltävät olen sitten valinnut monien teosten joukosta. Nyt esittelyyn pääsee tämä kuvassa komeileva juhlapainos Martti Haavion teoksesta Väinämöinen. 

Voinko ollakaan iloisempi, että tämä merkittävä teos sai viimein toisen painoksensa... kiitos jälleen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura!

Martti Haavion teokset ovat itselleni todella merkityksellisiä. Kuten olenkin aiemmin kertonut, Haavion teosten kautta innostuin Suomen kulttuurihistoriasta ja suomalaisesta mytologiasta oikein toden teolla. Silloin aikoinaan mieheni kirjakasasta kyseisiä teoksia bongasin ja se oli menoa ihan saman tien. Olen esitellyt Haavion teoksia täällä blogissani aiemminkin ja mm. Suomalainen Mytologia -teoksen esittelyyn pääset tästä.

Martti Haavio oli kansanrunouden ja mytologian tutkija sekä runoilija. Runonsa hän kirjoitti salanimellä P. Mustapää. Haavio syntyi 1899 Temmesissä. Pitkän uransa aikana Haavio kirjoitti useita merkittäviä teoksia ja Väinämöinen on yksi niistä. Tämän klassikkoteoksen ensipainos ilmestyi jo vuonna 1950. Kuvassa kirjan sisältöä. 

Kirjan aukeama, mukana on myös havainnollistavia kuvia sekä muistiinpanoja.

Suomalaisen mytologian mukaan maailma on syntynyt sotkan kultaisesta munasta ja kirja kertookin että Maailmansynty-runoa laulettiin varsinkin Vienassa ja Suomen Karjalassa. Mielenkiintoista on, että aikoinaan nämä kerätyt runot vaihtelevat kerronnaltaan jonkin verran, välillä lintu on sotka, välillä hanhi tai laululintu. Haavio kirjoittaa myös näistä maailman synnyn tarinoista kattavasti ja on kyllä jännittävää lukea eri maiden ja kansojen yhteneväisyyksiä tästäkin aiheesta. Sanojen merkitys on myös mielenkiintoista ja sanojen merkitykset ovat usein myös muuttuneet aikojen kuluessa. Tuo sotka-sana tarkoitti muuten aikoinaan myös telkkää, kuitenkin siis vesilintu kyseessä ja pienenä kuriositeettina, joissakin suomalaisissa murteissa sotkalla tarkoitetaan vieläkin juuri telkkää.

Omaat varmaankin mielessäsi kuvan vanhasta, valkeapartaisesta miehestä istumassa kyyryssä koivupuun alla ja soittelemassa kanteletta, no se on se Väinämöinen, joka meidän niin monen mieleen on juurtunut. Mutta millainen Väinämöinen olikaan. Tämä kirja saa tästä aiheesta ajatukset kyllä laukkaamaan. Ihania lukuhetkiä sinulle ja mukavia kesäpäiviä, palaillaan taas pian!

t: Kati

Katin kirjanurkka - Mongolien historia

Carpini: Mongolien historia (alkuteos Historia Mongalorum, v. 1247), Gaudeamus Oy 2015, 143 s.

Nyt päästään kirjamatkalle erään hurjan kansan kiehtovaan historiaan! Kyseessä on nimittäin Euroopankin aluetta aikoinaan vallanneet mongolit. Tämän klassikkoteoksen, Mongolien historian, kirjoitti Italialainen fransiskaani Johannes de Plano Carpini jo vuonna 1247.

Carpini kulki Aasiassa paavin lähetystön matkassa vuosina 1245 - 1247 ja kuvaa kirjassaan 1200 -luvun puolivälin aikaa,  mongolien valtakuntaa, tapoja, uskontoa sekä kuuluisaa sodankäyntiä, jota tuo kansa hallitsi. Kirja on mielenkiintoinen aikansa kuvaus vielä tuolloin länsimaisille niin tuntemattomasta Aasiasta.

Kirjan alussa on johdanto, joka paneutuu tarkemmin mm. mongolien imperiumin syntyyn, valloittaja-asemaan sekä perehdyttää fransiskaani Johannes de Plano Carpinin elämään ja hänen seurueensa matkaan Aasiassa. Kirjan johdannon on kirjoittanut FT Antti Ruotsala ja kirjan on suomentanut FM Sami Jansson. 

Mongolien historia -kirjan sisällysluettelon ensimmäinen sivu.

Mustavalkokuvitusta kirjan sivuilta...

Kirjan kuvitusta: hurjan maineen saanut Tsingis-kaani. Tämä muotokuva on maalattu Kiinassa 1300-luvulla silkille. Tsingis-kaani oli aikoinaan mongoli-imperiumin päällikkö ja hallitsi eri paimentolaiskansoista muodostuvaa kansaansa. Mongolien imperiumi muodostui nopeasti loistoonsa, vain puolessa vuosisadassa. Mongoleja kutsuttiin Euroopassa nimellä Tartar, joka tulee latinan kielestä, sanasta Tartarus, joka merkitsee manalaa. Mongolien valloitukset ja sotatoimet olivatkin hurjaa ja monet kaupungit raunioituivat heidän jäljiltään.

Mongolien historia -kirja on pehmytkantinen ja 143 -sivuinen.

Tsingis-kaani tarkoittaa suomennettuna universaalia hallitsijaa. Kuvassa karttaa mongolien valtakunnasta 1250-luvulla. Aina Siperiasta Intian rajoille ja Koreasta itäiseen Eurooppaan. 

Historiaa ja tapakulttuuria tihkuvat teokset ovat mielilukemistani... kiitos mieheni, joka minut sai tällaisista teoksista innostumaan vuosia, vuosia sitten. Mongolien historia on muuten myös oiva lahjaidea, vink, vink ...vaikka joululahjaksi! Lukemisiin ja ihanaa lokakuuta sinulle!

Yhteistyössä:

Gaudeamus

-Kati-