Näytetään tekstit, joissa on tunniste sato. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sato. Näytä kaikki tekstit

31.8.2022

Marjasato puhtaaksi ♥ Marjukka

*Yhteistyössä: Marjukka* ♥ No niin ja nyt alkaa olemaan se aika vuodesta kun mm. puolukkasatoa vielä saa ja ei muuta kuin keräämään metsään näitä ihania herkkuja. Marjojen keruu ja metsässä samoilu on mukavaa ja onhan se kyllä myös oikeaa kunnon hyötyliikuntaa. Olen kerännyt puolukoita ja mustikoita ja puolison kanssa käydään vielä karpaloita keräämässä tässä myöhemmin syksyllä. 

Sain Marjukalta testiin kuvissa komeilevan, imuriin liitettävän marjanpuhdistimen. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta, kun pääsin tätä kokeilemaan ja oli kyllä kätevä käyttää. Marjukka-tuotteita olen täällä blogissa esitellyt nyt kesän aikana ja kurkkaa halutessasi aiemmat postaukset näistä linkeistä: Lakkahilloa, nam! ja Marjoja poimimassa.


Tässä Marjukka marjanpuhdistajan osat. Vasemmalla pöydän reunaan kiinnitettävä putki jota pitkin marjat kulkevat puhdistamisen aikana. Yläkulmassa on suppilo johon puhdistettavat marjat kaadetaan ja sen alhaalla kaksi liitinkappaletta, joista voi valita omaan imuriin sopivan kokoisen. Osat ovat jämäkkää muovia ja pöytään liitettävä kiinnitin on metallia.

Imurin imuletkun pää liitetään tähän kappaleeseen. Mukana on kaksi erikokoista, joista meidän imuriin sopi tuo leveämpi aukkoinen.

Tällä systeemillä kiinnitetään marjanpuhdistajan kokonaisuus pöydän reunaan.


Marjasadon puhdistaminen vie aikaa ja tällainen imuriin liitettävä marjanpuhdistaja nopeuttaa ja helpottaa prosessia. Marjat eivät ole puhdistamisen aikana missään vaiheessa kosketuksissa imuriin. Tässä kuvassa imurin imuputki liitettynä puhdistimeen kiinni, imuri päällä ja marjoja aletaan pian kaatamaan tuohon isoon vihreään suppiloon. Kannattaa alussa tehdä koekaato ja testata, että millä voimakkuudella imuri on imemässä ja tarvittaessa pienentää tai suurentaa imutehoa.


Ja tässä kuvaa kun puhdistus käynnissä. Marjat kadetaan tasaiseen tahtiin pikku hiljaa suppiloon ja ne kulkevat imun ohi jolloin marjoja keveämmät roskat kulkeutuvat imurin syövereihin. Ja tuli muuten puhtaat marjat ja vieläpä kerralla ja oli jännä ja nopea prosessi verrattuna käsin siivoamiseen.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat puolukkasaaliista. Yläkuvassa ennen puhdistamista ja on muuten kyllä tehokas tämä marjanpuhdistaja, kun näitä kuvia vertaa. :-) Oikein ihanaa syksyn aikaa sinulle ja palaillaan taas pian! ♥


 t:Kati

17.8.2022

Marjoja poimimassa ♥ Marjukka


*Yhteistyössä: Marjukka* ♥ Elokuu näyttäytyy nyt todella upeana. Aurinko paistaa ja on ollut viime päivinä ihan hellelukemiakin täällä Kuopion korkeuksilla asti. Kävin lähimetsässä marjastamassa viikonloppuna ja nautin samalla luonnossa liikkumisesta. Sain samalla mukavasti kerättyä mustikoita ja puolukoita talven varalle näillä kuvissa komeilevilla Marjukka-marjanpoimurilla ja marjaharavalla. ♥


Metsissä on juuri nyt marjoja paljon ja niitä kannattaa sieltä käydä keräämässä talteen. Itse kerään yleensä mustikkaa piirakkatarpeiksi talven varalle ja puolukkaa tulee pakastettua myös. Tykkään ehkä vähän enemmän puolukoista ihan sellaisenaan ja puolukat menevät usein myös puolukkapuuroon. Syömme puolukkaa myös survoksena ruokien lisukkeena pitkin vuotta.


Marjukka-marjanpoimuri on varmasti monelle marjoja keränneelle tuttu. Tämä nopeuttaa ja helpottaa hurjasti keräämistä ja toimii samalla myös keräysastiana. Marjanpoimuri on kotimainen avainlipputuote ja valmistettu uusiutuvista raaka-aineista. Marjanpoimuri on kätevästi muotoiltu ja sisällä olevat marjat eivät pääse liukumaan ulos tuon stopparin avustuksella, joka näkyy tuossa kuvassa heti muovipiikkien jälkeen. Sormetkaan eivät värjäänny mustikan jäljiltä, kun käyttää poimuria.


Metsä on itselleni tärkeä paikka ja siellä on mukava liikkua ja onhan sen niin, että marjastus on mitä parhainta hyötyliikuntaa. Tulikin tehtyä ihan kunnon lenkki. Välillä naurahdin, että en saa mitään kotiin viemisiksi kun marjat tuli syötyä metsässä tuoreeltaan kun on ne vaan niin makoisia.



Usein mukanani metsäretkillä ovat myös meidän perheen kissapojat, Pena ja Topi mutta tällä kertaa lähdin vähän kauemmaksi kävelemään niin pojat jäivät kotiin. Olen tehnyt pitkiäkin lenkkejä lähimetsässä ja nämä kuvassa komeilevat pojat seuraavat minua. Metsässä myös leikin näiden söpöläisten kanssa. Mielileikki tuntuu tällä hetkellä olevan heittelemieni käpyjen saalistaminen. 


Täma Marjukka marjanpoimuri on kevyt käytössä ja muotoiltu mukavasti käyttäjää ajatellen.


Siinäpä niitä metsän aarteita nyt on... punaisia puolukoita parhaimmillaan. Oli hyvä marjastuskeli, aurinko paistoi ja kuiva keli... ei ollut hyttysiä eikä onneksi vielä ole hirvikärpäsiäkään.


Marjaharavaa pääsin testaamaan nyt ensi kertaa. Puuvartinen marjaharava on kätevä marjastuksen apuväline. Marjaharavaa on jännä käyttää, kun ei tarvitse kumarrellakaan marjoja kerätessä, kuten yleensä. Painoa tällä on hiukan sitten enemmän marjanpoimuriin verrattuna ja hyvin kuljin metsässä pitkän matkaa myös tämän kanssa.


Marjukka marjaharavan varsi on puuta ja haravan kokonaispituus on n. 40 cm.


Mustikoita, nam! Ja tuli sitten marjastamisen päätteksi leivottua mustikkamurupiirakka tuoreista mustikoista. Kokeilin ensimmäistä kertaa murupiirakan ohjetta ja tuli ihan kivan makuinen näinkin. Tällaisia marjastustunnelmia täällä. Oikein ihanaa elokuuta sinulle ja palaillaan taas pian! ♥


t.Kati

31.1.2021

Katin kirjanurkka - Pähkinöitä omasta puutarhasta

Joel Rosenberg: Pähkinöitä omasta puutarhasta, Into Kustannus Oy 2020, 188 s.

Tästä se alkaa, nimittäin jokavuotinen, yleensä keväisin voimistuva, tulevan kesän istutusten suunnittelu. Ja jee... tänä kesänä aion istuttaa meidän pihamaalle pähkinäpensaan. Kun sain tämän kirjan hyppysiini, hurahdin aivan totaalisesti pähkinöihin. En nimittäin olisi edes uskonut että täällä meillä pohjoisemmassakin Suomessa voisi kasvattaa omia pähkinöitä mutta kylläpäs vaan voi. Ihanaa!


Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirja on kovakantinen ja sivuja on 188. 


Kirjan sisältöä. Tämä onkin muuten ensimmäinen suomalainen pähkinäopas. Kirjassa kerrotaan, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kasvuvyöhykkeisiin ja myös siihen, että täällä meillä pohjolan perukoillakin voi paremmin kasvattaa nykyään ja tulevaisuudessa myös sellaisia lajikkeita, jotka eivät aiemmin ole oikein täällä selviytyneet, esimerkiksi saksanpähkinää.


Hyvät havainnekuvat ja piirrokset auttavat tällaista pähkinänkasvatuksessa ensi askeliaan ottavaa puutarhaharrastajaa. Olen jo vuosia kasvatellut omalla pihamaalla kaikkea syötävää (luomuna tietenkin) ja omavaraisuus kiinnostaa koko ajan enemmän. Nyt kun vielä pähkinöitäkin voisi kasvattaa itse niin kyllä vaan... hmmm... minkähän lajikkeen sitä hankkisinkaan.


Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirjan on kirjoittanut metsäpuutarhuri ja luonto-opas Joel Rosenberg. 


Pähkinäpensaat kuuluvat koivukasvien heimoon ja lajeja on toistakymmentä. Aivan eteläisessä Suomessa Euroopanpähkinäpensaita kasvaa ihan luonnonvaraisena. Jalopähkinät taas ovat suuria ja näyttäviä puita, joihin kuuluu mm. Saksanpähkinä ja Amerikanjalopähkinä. Upea teos antaa paljon informaatiota ja tämä kirjan avulla pääsee suunnittelemaan vaikka sitä omaa pähkinäpuutarhaa. Ihania lukuhetkiä ja palaillaan taas.


t: Kati

13.7.2020

Pihatunnelmia ja kasvihuonesatoa


Ihana kesä jatkuu ja viime päivinä aurinko on hellinyt lämmöllään, pitkästä aikaa. Meidän "Tarmo" -kasvihuoneessa kasvaa tomaattien eri lajikkeet kovaa vauhtia ja chilit alkavat myös jo tarjoamaan satoaan. Tänä vuonna istutuin kesäkurpitsan kasvihuoneeseen mutta ensi kesänä taidan istuttaa sen ulos, kun on niin kovin rehevä. Tässä tunnelmia meidän pihamaalta. 


Tomaatteja odotellessa... 


Kesäkurpitsan alku, jossa kukka vielä kiinni. Kohta tuo kukka tuosta irtoaa ja kesäkurpitsa jatkaa kasvuaan.


Istutin kasvihuoneeseen kehäkukkia pölyttäjiä houkuttelemaan.


Siis nyt on tapahtunut jotain. Pystyin ottamaan tämän kuvan näin läheltä hämähäkistä, joita olen aina pelännyt todella paljon. Nyt näen tuon otuksen ihan uusin silmin enkä enää pelkää näitä niin paljon kuin aiemmin...outoa. Olen jopa ihastellut tätä emoa, joka elää kasvihuoneessamme chilin lehdillä ja kantaa tuota munaansa mukanaan. Eli poikasiakin on odotettavissa... jotenkin söpöä.


Ihanaa kasvua kasvihuoneessa.



Topi -kisuli köllöttelee pöydän päällä ja nauttii auringosta.


Herneitäkin tulee tänä vuonna ihan kiitettävästi.


Ihania karhunvadelmia, joille rakensin tänä kesänä kunnon tuet. Tämä vanhanaikainen karhunvadelma leviää todella voimakkaasti, mikä sopii meille, tykätään tästä niin paljon.


Amppelimansikka.


Hmm... saadaankohan satoa tästä viinirypäleestä... saas nähdä, kerkeääkö kypsymään.


Oikea vanhan kannan humala kukkii pian.


Bongasin perhosen meidän kukkapenkistä.


Pihamme uusin tulokas, konnantatar, joka tarttui mukaani puutarhamyymälän alelaarista eurolla. Tämä on nätti, kukkii paljon ja leviää myös kuulemma todella paljon ja helposti... ihanaa...


Kirsikat punertaa jo hiukan.


Pihamme valtias, Vili -kissa. :-) Ihanaa kesää ja heinäkuuta sinulle, palaillaan taas pian.


-Kati-